torstai 26. lokakuuta 2017

Onko "yliluonnollisen" tabu murtumassa?


"Yliluonnollisia" asioita käsittelevää informaatiota on viime aikoina tullut runsaasti julkisuuteen, sekä netin välityksellä että kirjoina. Tässä en "yliluonnollisella" tarkoita runsasta New Age -aineistoa vaan ihmisille arkielämässä tapahtuvia merkillisiä kokemuksia. Sellaisia tapahtuu harvakseltaan spontaanisti kenelle tahansa ja "erikoisihmisille" jatkuvasti, jopa päivittäin.

Nämä kokemukset ovat edelleen tabu tieteen valtavirralle siinä mielessä, että niiden totuusarvoa ei tutkita. Spontaanitapauksiin sisältyy virhetulkintojen lisäksi myös aitoja psi-ilmiöitä. Odottelenkin mielenkiinnolla sitä, sataako tämä "yliluonnollisen" julkitulon lisääntyminen myös tieteen nimeltä parapsykologia laariin. Kirjoitan "yliluonnollisen" lainausmerkeissä irtisanoutuakseni siitä panolastista, mitä sanaan yleisesti liittyy.


"Yliluonnollisen" historiaa

"Yliluonnollisen" historia on yhtä pitkä kuin kirjoitetun tiedon historia. Kaikkina aikoina ihmisillä on ollut yliluonnollisina pidettyjä kokemuksia, maailmankuvaan ja uskontoihin yhdistettyinä. Tieteellistä tutkimusta alkoi esiintyä ainakin 1800-luvun lopulla, kun The Society for Psychical Research -yhdistyksen tutkijat ahkerasti keräsivät ja tarkistelivat spontaanitapauksia.

Rhinen pariskunta jatkoi tieteellisellä puolella siten, että J. B. tutki psi-ilmiöitä kokeellisesti luonnontieteen menetelmillä ja hänen vaimonsa Louisa E. tutki spontaanitapauksia. Parapsykologian valtavirta ihastuikin niin luonnontieteen ja psykologian kokeellisiin menetelmiin, että spontaanitapauksia on laiminlyöty tähän päivään asti ja kenttätutkijoita on ollut harvassa.

Folkloristi Leea Virtanen uskalsi 1970-luvulla täällä Suomessa tuoda esiin ajatuksen, että spontaanitapauksilla voi joskus olla myös totuusarvoa. Hän perusteli ajatustaan konkreettisten kokemusten suurella määrällä ja parapsykologian tutkimuksella. Ja kuinkas kävikään – kollegat pääasiassa vaikenivat hänestä täysin, mutta hän sai myös jonkin verran nuhteita sopimattomasta toiminnastaan. Ikävät asiat tulivatkin siten lakaistuiksi maton alle ja hiljaisuus laskeutui spontaanitapausten totuusarvon ylle.

Spontaanitapausten julkitulon lisääntymisen huomasin ensimmäiseksi siitä, että YouTubeen ilmestyi nopeassa tahdissa valtaisa määrä videoita kuolemanrajakokemuksista, sekä tieteelliseltä että uskonnolliselta kannalta käsiteltyinä. Aiheen tabuluonne tuli esiin siinä, että monet kokijat eivät olleet tietäneet mitään muiden kokemuksista eivätkä siksi olleet uskaltaneet leimautumisen pelossa kertoa niistä edes lähimmilleen.

"Yliluonnollisten" kokemusten julkisuus on viime vuosien aikana lisääntynyt merkittävästi Suomessa. Turussa on tutkittu "kummaa" tieteellisen perusteellisesti Marja-Liisa Honkasalon johdolla ja raportti on nyt julkaistu kirjan muodossa. Tampereella Jeena Rancken teki gradunsa jälkeen vielä väitöskirjan "yliluonnollisesta" ja sekin on julkaistu kirjana. Shadow Camera on ladannut YouTubeen jo yli 300 haastatteluvideota, joissa kokijat kertovat elämästään ja hiukan harvakseltaan esiintyy myös konkreettisia spontaanitapauksia.


Tabu on ollut tieteessä ja tiedotusvälineissä

Jo "yliluonnollisista" kokemuksista kertominen on ollut tabu, sillä kokemusten kertominen on lähes poikkeuksetta aiheuttanut halveksivan suhtautumisen kokijan lähipiirissä ja terveydenhoidon ammattilaisten taholta kokija on todennäköisesti saanut oirediagnoosin ja reseptin lääkityksen aloittamiseksi.

Vielä kokemuksiakin suurempi tabu on ollut kokemusten totuusarvon arvioiminen ja tapahtumien tarkistaminen kantaa ottamattomista lähtökohdista. Kokemusten parissa askaroivat valtavirtatieteen tai terapian alat kuten folkloristiikka, psykologia ja psykiatria ovat suoralta kädeltä kiistäneet kokemusten totuusarvon mahdollisuuden. Tiedotusvälineiden valtavirta on sitten jatkanut tabua vaikenemalla tapahtumista uutisoinnissaan. Asiaa ei ole parantanut se, että New Age -kirjallisuus kyllä sisältää runsaasti "yliluonnollisia" kokemuksia, mutta lukijat hyväksyvät niiden totuusarvon suoralta kädeltä tapahtumien laadusta riippumatta.

Kokemusten julkaisemisen kynnys on selvästi nyt madaltunut, mutta totuusarvon arvioimisen tabu on edelleen voimissaan. Kaikki "yliluonnollisten" kokemusten ja ufokokemusten tutkijat ovat tähän mennessä järjestään ilmoittaneet, että he eivät ota kantaa kertomusten totuusarvoon. Mitä he mielessään ajattelevat, se onkin sitten toinen juttu. Tosin he ovat tässä tehneet realistisen päätöksen, koska totuusarvon tieteellinen arvioiminen edellyttäisi oikeustieteellisiä ja luonnontieteellisiä menetelmiä. Mutta mikä tärkeintä – selittämättömien kokemusten totuusarvoa voidaan arvioida jo ihan arkijärjellä, kun ensin tarkistuksin selvitetään mitä todella on tapahtunut.


Paraneeko parapsykologian asema?

Toivon, että "yliluonnollisten" kokemusten julkisuuden lisääntyminen vaikuttaa edullisesti parapsykologian tutkimukseen. Yhä useamman ihmisen mieleen voisi juolahtaa, että hei, osa konkreettisimmista kokemuksista voi ihan hyvin olla totta. Totuusarvosta keskusteleminen toivottavasti lisääntyy niin paljon, että suuren yleisön kiinnostuksen paineesta tulee tarvetta totuusarvon tutkimiseen.

maanantai 2. lokakuuta 2017

Maailmankuva – osa 2

Yleiskatsaus maailmankuvaan on ykkösosassa. Tässä kakkososassa pyrin välttämään toistoa, kun otan kantaa ihmisten asenteisiin ja muutamiin muihin yksityiskohtiin.

Kaikki erilaiset maailmankuvat eivät voi kuvata maailmaamme todenmukaisesti, koska ne ovat niin selvässä ristiriidassa keskenään. Lähes kaikki maailmankuvat ovat vaihtelevassa määrin harhaisia. Epärealistinen maailmankuva johtaa huonoihin päätöksiin, jotka pahimmillaan ovat vaarallisia ympäristölle ja jopa päätöksentekijälle itselleen.


Tiede ja skientismi

Mielestäni tieteellinen menetelmä on luotettavin ja varmin keino tuottaa maailmastamme oikeaa tietoa. Tiede ei ole mitään käsittämätöntä, vaan vain arkiajattelun jatke, kuten Kari Enqvist kertoo mainiossa esitelmässään linkissä (1). Tieteessä tutkitaan ja mitataan asioita mahdollisimman tarkasti ja teorioiden avulla sidotaan asiat ristiriidattomiksi kokonaisuuksiksi. Näin menetellen on saatu ja edelleen saadaan erittäin luotettavaa tietoa maailmastamme.

Monet uskovat, että heidän maailmankuvansa on tieteellinen, mutta tarkemmin katsoen se on kuitenkin itse asiassa skientistinen. Wikipedia kertoo skientismistä seuraavaa:
Skientismi eli tieteiskatsomus, joskus myös ”tiedeusko” tai ”tieteisuskovaisuus”, on näkökanta, jonka mukaan kaikki todellinen tieto on tieteellistä tietoa – että ei ole olemassa järkevää, objektiivisia tapaa tehdä tutkimusta, joka ei ole osa tiedettä. Skientismiin voi kuulua joko käsitys, jonka mukaan tiede pystyy ratkaisemaan kaikki ongelmat, tai käsitys, jonka mukaan tieteellä (ja erityisesti luonnontieteillä) on etusija elämän ja todellisuuden tulkitsemisessa ohi niin humanististen tieteiden kuin uskonnollisten, myyttisten tai hengellisten selitysten.
Englanninkielisessä Wikipediassa sanotaan alussa napakasti:
Scientism is a term generally used to describe the cosmetic application of science in unwarranted situations not covered by the scientific method.
Skientismi johtaa ylimielisyyteen ja valtavirran maailmankuvaan sopimattomien havaintojen hylkäämiseen suoralta kädeltä, ilman tieteellisiä perusteita. Esimerkiksi Kari Enqvistin ja Esko Valtaojan lukuisista lausumista on todettavissa, että heidän mielestään ei ole olemassa niin sanottua telepatiaa, ennalta tietämistä, psi-metallintaivutusta eikä poltergeist-ilmiöitä. Tällaiset lausunnot kuitenkin ovat pelkkiä oletuksia, epätieteellisiä metafyysisiä väitteitä, koska niiden esittäjät näyttävät olevan tietämättömiä olemassa olevista havainnoista, jotka tukevat näiden ilmiöiden olemassaoloa. Heidän maailmankuvansa perustuu vain heidän erittäin hyvin tuntemaansa aineelliseen maailmaan ja skeptisistä lähteistä poimittuihin tietoihin.

Alla olevista kuvista näkyy maailman johtaviin kosmologeihin kuuluvan Sean Carrollin julistus, jonka mukaan arkielämäämme hallitsevat fysiikan lait ymmärretään täydellisesti eikä ole olemassa lusikantaivutusta, ennalta tietämistä, selvänäkemistä eikä kuolemanjälkeistä elämää. Kuvat on poimittu hänen esitelmästään linkissä (2). Avaruuden rakenteiden ymmärtämisen kannalta hänen lukuisat YouTube-luentonsa ovat kuitenkin erittäin suositeltavia.


Psi-ilmiöt olisivat aivan hyvin tutkittavissa tieteellisin menetelmin, mutta tieteen valtavirrassa niitä ei tutkita, koska niiden tutkiminen on valtavirralle tabu. Tuosta tabusta on lisää ykkösosassa.


Maailmankuvat eivät kohtaa toisiaan

Kun skientistit elävät pelkästään tässä materiaalisessa maailmassa, niin New Age -ihmiset puolestaan elävät muissa maailmoissa. Monilla on omia kokemuksia mm. enkeleistä, henkioppaista, yksisarvisista, ennaltatietämisestä, kuolleiden henkien kohtaamisesta, luonnonhengistä, ufosieppauksista, poltergeist-ilmiöistä ja edellisistä elämistä sekä lähes päivittäisiä hämmästyttäviä yhteensattumia. Shadow Camera on koonnut todellisen maailmankuvien aarreaitan suomen kielellä YouTube-tililleen, jossa on suuri määrä kokijoiden haastatteluja, linkki (3).

Huomattava osuus suuresta yleisöstä kertoo kokeneensa hyvin merkillisiä spontaaneja tapahtumia, jotka ovat maailmankuvan kannalta ilmeisen tärkeitä. Näitä kokemuksia pitäisi kaiken järjen mukaan voida tutkia ja tarkistella tieteellisillä menetelmillä. Tällaisen tutkimuksen pitäisi aineiston keruun ja tulkintojen lisäksi sisältää myös kokemusten totuusarvon selvittämisen, eli että onko kerrottuja asioita todellakin tapahtunut täällä aineen maailmassa.

Kyseessä ovat merkilliset ilmiöt myös siinä mielessä, että niitä on tapahtunut spontaanisti myös lapsille, jotka eivät ole ehtineet kuulla sellaisista asioista puhuttavan eivätkä vielä ole osanneet lukea. Miten ihmeessä ihmisille voi tulla sellaisia monimutkaisia kokemuksia, mistä he eivät ole saaneet etukäteen tietoa?

Mutta kokemusten totuusarvoahan ei voida tutkia, koska sellaiset ajatukset ovat tieteelle tabu eikä sellaisille tutkimuksille myönnetä rahoitusta valtavirran lähteistä. Viime aikoina kuitenkin Suomessa näyttää tapahtuneen kehitystä parempaan suuntaan esimerkiksi Marja-Liisa Honkasalon ja Jeena Ranckenin (2017) tutkimuksissa, joista on saatu ihmisten kummia kokemuksia päivänvaloon. He ovat nimenomaan uskaltaneet tutkia kokemuksia ennakkoluulottomasti ja ymmärtäväisesti, samalla tuoden esiin kokemusten suuren yleisyyden.

Oman ryhmänsä muodostavat niin sanotut salaliittoteoreetikot, jotka uskovat tieteentekijöiden, hallitusten ja poliitikkojen salaavan oikeata tietoa ja muun muassa myrkyttävän erilaisia kohteita maapallon väestön vähentämiseksi. Eri alojen salaliittoteoreetikot uskovat esimerkiksi siihen, että ihminen ei ole koskaan käynyt kuussa, että tähtitieteilijät salaavat Nibiru-planeetan eli planeetta X:n, että maapallo on ontto tai litteä, että suihkukoneiden pakokaasuvanat tarkoituksella myrkytetään tai että rokotusohjelmilla on tarkoitus tuhota väestöä.

Erilaisilla maailmankuvilla on monensuuntaisia rajapintoja keskenään, mutta tärkeimpänä pidän rajapintaa tiede/muut maailmankuvat. Tieteellistä tietoa maailmasta on saatavissa runsain mitoin ja kai sitä koulujärjestelmässämmekin yritetään opettaa, mutta miksi tieto ei mene perille? Ainakin salaliittoteoreetikkojen suhteen asiaa on tutkittukin, ja Lassi Lapintie (2015, linkki 4) on kirjoittanut Iltalehteen laajasta tutkimuksesta yhteenvedon.

Facebookin sisältöjen avulla tehdyssä tutkimuksessa selvisi, että salaliittoteoreetikot toimivat lähes täysin omassa Facebook-kuplassaan, peukuttaen samoin ajattelevia ja jakaen heidän tuotoksiaan eteenpäin. Lisäksi ilmeni, että heillä ei ollut mediakriittisyyttä, vaan he hyväksyivät omiin ajatuksiinsa sopivat väitteet sellaisinaan, ilman tarkistuksia ja lukematta vastapuolen ajatuksia. Vielä he osoittivat taitamattomuutensa siten, että eivät ymmärtäneet omien uskomustensa parodiointia, vaan jopa peukuttivat sille hyväksyntäänsä.

Tiede ei ole huudossa myöskään New Agen piirissä, ehkä kvantti-ilmiöitä lukuun ottamatta. Epäilemättä tieteen ja terveydenhoidon edustajien nuiva suhtautuminen ihmisten kertomiin kokemuksiin vaikuttaa paljon. Näkijät ovat myös usein vastahakoisia omien tietojensa täsmentämiseen ja tarkistuksiin. He eivät yleensä tee muistiinpanoja kokemuksistaan, joten on helppo muistaa vain onnistumiset ja unohtaa epäonnistumiset. Näkijöiden mahdollisuudet voittaa skeptikkojen haasteita ovat erittäin huonot, koska he eivät osaa varautua tiukkaan kykyjensä tarkistamiseen sokkoutetuissa olosuhteissa.

Tieteen tekijöillä ei useimmiten ole aavistustakaan siitä, millaisessa maailmassa monet ihmiset elävät. Monet maailmankuvat tosin ovat aineellisesta todellisuudesta vieraantuneita, mutta on myös paljon tapauksia, joissa kerrotut kokemukset ovat erittäin konkreettisia ja kokijat ovat järkeviä ja ymmärtäväisiä ihmisiä. Minulla esimerkiksi on hyllyssäni kaksi rajua kirjaa, joissa näitä konkreettisia kokemuksia kerrotaan. Kirjailija Kate Christie (1965) kertoo omaelämäkerrallisessa romaanissaan muun muassa siitä, miten hän auttoi toisen maailmansodan rintamalla kuolleita sotilaita eteenpäin maan piiristä. Nuoret miehet olivat täydellisen hämmennyksen vallassa ja tulivat tietämättään hakemaan apua tältä selvänäköiseltä naiselta. Yhdysvaltalainen Kyproksella syntynyt sosiologian professori Kyriacos C. Markides (1985) kertoo omia kokemuksiaan Kyproksella eläneestä merkillisestä parantajamiehestä, jolla oli uskomattomia, vahvoja kykyjä.

Maailmankuvamielessä on aina syytä ottaa huomioon, että kaikki mielipiteet eivät ole samanarvoisia. Alan asiantuntujan lausumiin kannattaa suhtautua vakavasti niin kauan kun hän pysyy omalla alallaan. Tilanne muuttuu, kun hän siirtyy alueelle, jota ei tunne. Ja tietenkin on lisäksi paljon ihmisiä, jotka vain luulevat tuntevansa asioita, joista heillä ei ole riittävästi tietoa ja joita he eivät ole riittävästi ymmärtäneet.


Hyökkäys on paras puolustus

Keskustelufoorumeihin osallistuessa tulee selvästi näkyviin, miten keskustelijat lähtevät hyökkäykseen vastapuolen henkilöä vastaan silloin, kun heidän uskomuksiaan arvostellaan. Usein samalla joutuu yhteishyökkäyksen kohteeksi, koska foorumeilla on runsaasti saman kuplan sisällä olevia. Olen poiminut talteen itseäni vastaan tehtyjä hyökkäyksiä, ja alla on muutamia parhaimmista:
- - -
Kun ei ole mitään todisteita siitä että yliluonnollisia kokemuksia on, niin, yllätys yllätys, kukaan ei tiedä millaiselta sellainen tuntuu. Sinun kannattaisi perehtyä olemassa oleviin tutkimustuloksiin, ettet paljastaisi ymmärtämättömyyttäsi näin räikeästi.
- - -
Pitäähän niiden saada yrittää, jotka jotakin haluavat väittää uskoen omiin luuloihinsa ja tulemalla itse ihan vaan vapaaehtoisesti nolaamaan itsensä!
- - -
Paranormaalia ei yksinkertaisesti ole olemassa. Kaikki jotka muuta väittävät, elävät uskossaan vahvoina, mutta vain uskossaan. Säälin heitä/teitä.
- - -
Okiven kanssa ei kannata väitellä, kaveri elää harhoissa.
Ja kaverin säestystä: Pahalta vaikuttaa...
- - -
Kerro kun palaat tähän oikeaan todellisuuteen taas tuolta jukujuku-maasta. Uskot varmaan edelleen Uri Gellerin lusikan taivutukseenkin.
- - -
Okivin ja lokin mielestä heidän ylivoimainen internetasiantuntijuutensa saa kaiken muun olemaan feikkiä tai huijausta. He itse eivät voi olla tulkinnoissaan väärässä, joten kaiken muun on oltava huijausta, mutta he itse ovat erehtymättömiä. Melkoinen God complex molemmilla.
- - -
Kyllä, Olavi, teit jotain väärin. Et suostunut näkemään omia virheitäsi ja annoit itsesi tekaiseman todellisuuden ottaa vallan.
- - -
Ps. vasta huomasin, että nimimerkkisi allekirjoituksessa on joku parapsykologialinkki. Tämä selittääkin paljon. Ilmiselvästi harrastat myös parataloustiedettä, parateknologiaa ja parageologiaa, eli ilmankos juttusi tuntuvat olevaan vallan toisesta todellisuudesta.

Noissa henkilökohtaisuuksissa on ollut se ikävä piirre, ettäsäännöllisesti en ole saanut vastausta pyydettyäni perusteluja, täsmennyksiä tai näyttöä harhoistani ja virheistäni. Vastausten pohjalta keskustelu voisi jatkua tuloksellisena, mutta hyökkääjät jättävät sen jostakin syystä kesken sillä kertaa.

Toinen pätevä keino keskustelun ohjaamiseksi ojaan on ylimieliseen huumoriin siirtyminen, mikä myös on hyvin yleisessä käytössä.


Onko maailma järjellä käsitettävissä?

Koska henkinen alue on maailmankuvassa epäilemättä erittäin tärkeä ja aineellinen maailma on joidenkin mielestä pelkkää harhaa, niin voisimmeko jättää tämän harhan sivuun ja keskittyä pelkästään henkisyyteen? Mielestäni ei missään nimessä. Tieteen ja tekniikan avulla on saatu esiin täsmällisiä ja luotettavia maailmankuvan aineksia esimerkiksi tähtitieteessä. Henkiset avaruusmatkaajat eivät ole tuoneet mukanaan yhtä pätevää tietoa.

Uskonoppineet käsittelivät Areiopagi-verkkolehden seminaarissa aihetta "Teologia ja tieteellinen maailmankuva", ja mielestäni parhaan puheenvuoron esitti ekumeniikan professori Risto Saarinen, linkki (5). Hän esitti mielestäni tärkeän kysymyksen: onko maailma käsitettävissä järjen avulla? Sitähän me emme tässä vaiheessa tiedä, mutta jotakin voidaan kaavailla tieteen historian valossa.
Ainakin kerran on jo yleisesti ajateltu järjen tuoneen meidät perille, kun 1900-luvun alun tienoilla fysiikan tarjoamaa tieteellistä maailmankuvaa pidettiin pääpiirteissään lopullisena – juuri kun oltiin uusien mullistavien havaintojen ja teorioiden kynnyksellä.

Oma ajatukseni on se, että olemme maailmankuvan kehittelyssä vasta kovin alussa. Tieteellisessä maailmankuvassa on selviä aukkoja, joista suurin on psi-ilmiöiden puuttuminen kuvasta. Henkisyyteen perustuvat maailmankuvat ovat mielestäni liian yksinkertaisia ja siloteltuja ja ne jättävät ikävät asiat huomiotta. Maailma ja elämä ovat paljon ihmeellisempiä kuin kukaan meistä osaa arvatakaan. Tiede ja järki voivat viedä kehitystä vielä uskomattoman paljon eteenpäin, kunhan emme unohda kunnioittaa kanssaihmisiämme, eläimiä kanssakulkijoinamme ja luonnon ihmeellistä kokonaisuutta.


Kirjallisuutta

Kate Christie (1965): Apparitions – An Autobiographical Study in Parapsychology. Routledge and Kegan Paul, London. 124 sivua.

Kyriacos C. Markides (1985): The Magus of Strovolos – The Extraordinary World of a Spiritual Healer. Penguin Books ltd, London. 222 sivua.

Jeena Rancken (2017): Yliluonnollinen kokemus - Tulkinta, merkitys ja vaikutus. Vastapaino. 375 sivua.


Linkkejä

1. Kari Enqvist: Uskomukset ja maailmankuvat
https://www.youtube.com/watch?v=18TKh0evFnw

2. Sean Carroll On Death And The Afterlife
https://www.youtube.com/watch?v=uQNnvfMJd_Y

3. Shadow Camera
https://www.youtube.com/channel/UCfvxYaBKSjeaJd_j-Suk87g

4. Lassi Lapintie (2015): Nyt se on todistettu: salaliittoteoreetikot ovat kuplassa eläviä hölmöjä
http://www.iltalehti.fi/digi/2015022619264197_du.shtml

5. Risto Saarinen: Kirkon usko ja tieteellinen maailmankuva
https://www.youtube.com/watch?v=get1Rog2yWw