perjantai 2. huhtikuuta 2010

Käytännön pulmia parapsykologiassa

(Päivitetty 17.9.2013)

Parapsykologiaa ei ole toistaiseksi yleisesti hyväksytty tasaveroiseksi tieteeksi perinteisten tieteenalojen joukkoon. Syynä ovat sekä tutkittavien psi-ilmiöiden ominaisuudet että meidän ihmisten psykologiset ominaisuudet. Käsittelen tässä kaikkia keksimiäni psi-ilmiöiden hankalia ominaisuuksia ja sitä, miten ne vuorovaikuttavat ihmisten ajattelutapojen kanssa.

Varmuuden vuoksi huomautan, että käyttäessäni sanaa henkimaailma en tarkoita sen todellista olemassaoloa, vaan käytän tätä yleisesti tunnettua sanaa vain lyhyyden ja selvyyden vuoksi.


Psi-ilmiöt ovat "mahdottomia"

Psi-ilmiöt ovat määritelmänsä mukaan selittämättömiä eivätkä noudata tunnettuja luonnonlakeja, vaan jotenkin ohittavat ne. Luonnonlakien on kokeellisesti todettu toimivan äärimmäisen luotettavasti ja niihin luotetaan myös arkielämässä. Korkealta alas maahan hyppäämisen lopputulos on niin hyvin etukäteen tiedossa, että vain itsemurhatarkoitus, vakava mielenhäiriö tai äärimmäinen hätätilanne saa ihmisen hyppäämään alas.

Usein näkee käytettävän sanontaa, että psi-ilmiöt "rikkovat" luonnonlakeja. Seuraavana johdonmukaisena askeleena onkin sitten helppo kieltää koko psi:n olemassaolo.

Yksittäiset tiedeyhteisöjen edustajat voivat kyllä ajatella avoimesti psi-ilmöistä, mutta ilmiöt ovat niin vaikeasti uskottavia, että tieteen valtavirta suhtautuu niihin suorastaan vihamielisesti. Akateemisesti koulutetun ei kannata esiintyä parapsykologian puolustajana ellei halua vaarantaa urankehitystään. Vihamielinen ilmapiiri estää tehokkaasti julkisten varojen käytön sekä kokeelliseen tutkimukseen että spontaanitapausten tarkistamiseen. Vaikka tutkimusnäyttöä psi-tekijän olemassaolosta onkin olemassa runsaasti, sitä ei yleisesti tunneta ja tilanne ei muutu.


Psi-ilmiöden tausta on piilossa

Tavallisten ilmiöiden tapauksissa voidaan tiedon eteneminen ja käsittely jäljittää ja selittää. Esimerkiksi entisajan ihmiselle käsittämättömän kännykkäyhteyden monimutkaiset vaiheet ovat tiedossa ja voidaan jäljittää. Samoin tiedetään silmän näkemän kuvan ensin lankeavan verkkokalvolle, aiheuttavan aistinsoluissa reaktioita ja välittyvän näköhermoa pitkin aivojen monimutkaiseen käsittelyyn. Mutta esimerkiksi mahdollisen telepaattisen viestin välittymisen vaiheista ei ole oikeastaan mitään tietoa.

Psi-ilmiöiden vaikutustavan tuntemattomuus on hyvin perustavaa laatua, vaikka asian merkitystä ei useinkaan oteta riittävästi huomioon. Perinteisesti psi-ilmiöt luokitellaan erilaisiin tyyppeihin kuten esimerkiksi telepatia, selvänäkeminen, ennalta tietäminen, retrokognitio ja PK eli psykokinesia. Näihin tyyppeihin on syytä suhtautua varovaisuudella ja pitää niitä vain työniminä.

Esimerkiksi telepatia voi olla joko vastaanottajan selvänäköä lähettäjän ajatuksista tai lähettäjän psykokinesiaa vastaanottajan aivoissa tai näiden yhdistelmää (Rhine 1974, s. 139). Telepatia- ja selvänäkökokeiden oikeat arvaustulokset voivat aiheutua siitä, että koehenkilö saa ennalta tiedon tarkistustilanteesta. Rajan takaa saadut oikeiksi tarkistetut henkiviestit voivat olla meedion selvänäön tulosta tai tarkistusten ennalta tietämistä. Vastaavia mahdollisuuksia on helppo keksiä runsaasti lisää, ja tilanne menee sietämättömäksi, jos monimutkaisuuden annetaan tarpeeksi lisääntyä.

Psi-ilmiöiden lähteenä olevaa persoonallisuutta pystytään tuskin missään yksittäisessä tapauksessa luotettavasti selvittämään. Kokeenjohtajan vaikutus tuloksiin voi aiheutua siitä, että hän luo tietynlaisen ilmapiirin koetilanteeseen. Mutta hän voi myös saada tulokset kokonaan aikaan omalla psi-kyvyllään. Ainakin hänellä useimmiten on hyvä motivaatio osoittaa hypoteesinsa toimivuus koetilanteessa. Tätä taustaa vasten on ymmärrettävää, että muiden tekemät toistokokeet eivät välttämättä onnistu yhtä hyvin.

Entäpä tilanne, jossa toisella mantereella oleva sukulainen näkee kotimaassa asuvan omaisensa ilmestyvän eteensä lyhyeksi hetkeksi suunnilleen samaan aikaan kun tämä kuolee liikenneonnettomuudessa? Kyseessä voi tietenkin olla kuolevan henki, joka lähdön hetkellä käy tervehtimässä ystäväänsä. Mutta näkijä voi myös aistia tapahtuman selvänäköisesti tai telepaattisesti, jolloin viesti tulee hänen tietoisuuteensa näyn muodossa. Tai sitten henkimaailman puolella voi olla jokin instanssi, joka välittää tiedon näkijälle.

Poltergeist-ilmiöiden keskushenkilö voi aiheuttaa ilmiöt tietoisesti tai tietämättään PK-kykynsä avulla. Mutta hän voi myöskin toimia vain yhteyshenkilönä tai energianlähteenä jollekin henkimaailman persoonallisuudelle, joka viime kädessä saa ilmiöt aikaan. Ilmiöiden satunnaistapahtumista poikkeavat käyttäytymispiirteet joka tapauksessa vaativat taakseen jonkinlaisen älyn.

Parapsykologian tutkimusta haittaa huomattavasti se, että ei tunneta psi-vaikutuksen rajoituksia.  Tutkimuksissa kerääntynyt aineisto viittaa siihen, että psi ylittää paikan ja ajan rajat. Siksi on mielivaltaista olettaa vaikutuksen tulevan tietystä lähteestä tai tietyltä ajalta. Näiden oletusten oikeutuksena on vain se, että ne olisivat yksinkertaisimpia ja siksi myös parhaita selityksiä tapahtumille. Mutta lopullista varmuutta ei ole mahdollista saada nykytietämyksellä.

Parapsykologialle olisi huomattavasti apua "psi-eristeestä", jolla vaikutuksen leviäminen voitaisiin luotettavasti estää. Tällöin olisi mahdollista rajata pois ainakin joitakin mahdollisia lähteitä ja tilanteet yksinkertaistuisivat.

Monet New Agen edustajat uskovat tietävänsä psi-ilmiöiden taustat. Varsinkin teosofien jo 1900-luvun alkupuoliskolla kehittämät monipuoliset teoriat selittävät maailman täydellisesti tasoineen, värähtelyineen ja elementaaleineen. Nämä selitykset vain eivät ole aivan ongelmattomia. Ne perustuvat auktoriteettien antamiin tietoihin eivätkä ole yleisesti tarkistettavissa, koska tarkistus vaatisi erikoiskykyjä. Tavallisilla aisteilla toimeen tuleva voi tarkistella kertomuksia vain vertailemalla niitä yhtäältä keskenään ja toisaalta luotettavasti tunnettuihin asioihin. Näiden tarkistelujen tulokset eivät yleensä ole kovinkaan vakuuttavia.


Psi-ilmiöt ovat hallitsemattomia

Psi:n luonteeseen kuuluu hallitsemattomuus. Koskaan ei voida olla etukäteen varmoja, että psi-vaikutus tulee koetilanteissa esiin. Tutkimusraporteissa usein toistuva kaava on se, että jossakin koesarjassa saadaan esiin selvä riippuvuus, kuviteltuna esimerkkinä sellainen, että liikkuvan videokuvan katseleminen telepatiakokeissa antaa parempia tuloksia kuin diakuvan katseleminen. Kun sitten hyvin suunnitelluilla ja toteutetuilla kokeilla yritetään vielä tuntuvasti vahvistaa riippuvuuden luotettavuutta, niin voidaankin saada vain satunnaiskeskiarvon mukaisia tuloksia. Tällainen tekee riippuvuuksien löytämisen ja vahvistamisen hyvin työlääksi.

Eräs osoitus psi:n hallitsemattomuudesta on se, että yrityksistä huolimatta kukaan ei ole vielä voittanut skeptikkojen haasteita. Esimerkiksi suomalainen Skepsis ry. lupaa maksaa 10 000 euroa puhtaana käteen sille, joka tuottaa valvotuissa olosuhteissa paranormaalin ilmiön. Yhdysvaltalainen taikuri Randi on perustanut yli miljoonan dollarin haasteen (Linkki 1) ja australialaisilla skeptikoilla on 100 000 dollarin haaste (Linkki 2). Haasteet ovat asiallisia, sillä onnistumista ei ratkaista mielivaltaisesti. Ennen lopullisia kokeita tehdään kirjallinen sopimus, jossa määritetään menetelmät ja vaadittu onnistumisen taso.

Olen kirjoittanut skeptikkojen haasteista toisaalla täällä.


Psi-ilmiöt ovat koetilanteissa heikkoja

Koetilanteissa psi-vaikutus on yleensä hyvin heikko. Siksi tarvitaan suuria määriä kokeita tilastollisen merkitsevyyden saavuttamiseksi. Pienet poikkeamat satunnaisesti odotettavissa olevista keskiarvoista eivät ole kovin vakuuttavia psi-vaikutuksen yleistä hyväksymistä silmälläpitäen. Lisäksi koemäärien kasvattaminen ei aina lisää tulosten merkitsevyyttä toivotulla tavalla, vaan tulosten taso usein huononee aikojen kuluessa. Toisaalta Dean Radin (1997) esittää kirjassaan laajan yleiskatsauksen ja meta-analyyseja, joiden mukaan tutkimustulokset ovat kuitenkin varsin hyvin kumuloituvia. Kirja on epäilemättä liiasta optimistisuudestaan ja puutteistaan huolimatta merkkipaalu parapsykologian kehityksessä viime vuosina.


Psi-ilmiöt ovat vältteleviä

Ennalta arvaamattomuuden lisäksi psi-vaikutuksella on toinenkin ikävä ominaisuus, eli se näyttää välttelevän hyvää dokumentointia. Koetilanteissa tämä ilmenee siten, että kontrollin kiristyessä saadaan yleensä yhä huonompia tuloksia. Poltergeist-tapauksissa puolestaan on hyvin vaikeata havaita ja dokumentoida esineiden liikkumista. Useimmiten vain todetaan, että esineet ovat huomaamatta liikkuneet. Lisäksi todentaminen pyrkii järjestelmällisesti vesittymään niin, että todistusvoima jää heikoksi.

Vaikeuksista huolimatta esineiden liikkumisesta on kuitenkin aikojen kuluessa saatu runsaasti näköhavaintoja ja myös kuvallista dokumentointia. Välttelevä käyttäytyminen on tavallaan myös todiste. Se ilmaisee jonkinlaisen älyn olevan ilmiöiden takana, joten luonnonilmiöstä ei voi olla kyse.


Onnistuminen vaatii sopivan mielentilan

Parapsykologian tutkijat pyrkivät tietenkin saamaan mahdollisimman hyviä koetuloksia. Siksi on kartoitettu kokeiden onnistumiseen vaikuttavia olosuhteita ja koehenkilön psykologista tilannetta. Monissa tutkimuksissa on todettu, että rentoutuminen, aistihavaintojen rauhoittaminen ja erilaiset enemmän tai vähemmän muuntuneet tietoisuuden tilat, esimerkiksi hypnoosi, unitila, transsi, mietiskely, unelmoiminen ja huumeiden vaikutus, ovat usein eduksi psi:n esiintymiselle. Tulosten parantamiseksi on kehitetty jopa oma tekniikkansa, ganzfeld, jota käyttäen monet tutkijat ovat raportoineet onnistuneita tuloksia.

Koeolosuhteiden ja koehenkilön mielentilan vaikutus ei aina ole yksiselitteinen. Kokeeseen keskittyminen on välttämätöntä, mutta kovin tiukka keskittyminen voi olla haitallista. Parhaat tulokset on mahdollista saada tietyn irtonaisuuden, vapauden ja luovuuden ilmapiirissä. Kiire, paikalla olevien vihamielisyys ja tiukat rajat vaikuttavat vahvasti estävästi. H. C. Berendt (1986) kertoo, että hänen pääkoehenkilönsä, lusikantaivuttaja Ori Seboja, valitti taivutusvireensä häviävän videoinnin vaatimien valmistelujen aikana.

Valitettavasti mitkään psi-myönteiset olosuhteet eivät kuitenkaan kokeissa tuota varmuudella hyviä tuloksia, samoin kuin kovin vahvoja psi-kyvyillä varustettuja henkilöitä ei nykyään ole parapsykologien käytettävissä. William Braud (2002) on kirjoittanut hyvin perusteellisen artikkelin psi:n esiintymiselle edullisista olosuhteista, linkki 3.


Laantumistaipumus

Psi-kyvyn laantumista tapahtuu useammalla aikajänteellä. Ikävimmillään ilmiö on silloin, kun erikoiskykyjä kokeiden alussa osoittaneiden koehenkilöiden kyvyt vähitellen häviävät, jolloin tulokset päätyvät hyvin heikkoon vaikutukseen ja pahimmillaan sattumatasolle.

Koelomakkeen täyttämisessä ilmenevä sivun sisäinen laantumistaipumus on jopa lisätodiste psi:stä, koska se järjestelmällisenä on vaikeasti selitettävissä pelkällä sattumalla. Syynä saattaa olla koetilanteen yksitoikkoisuus, kun tylsyys voittaa alun tuoreuden jälkeen. Toisinaan ilmenevä tulosten paraneminen aivan lomakkeen lopussa U-käyrän muotoon vahvistaa tätä selitystä. Koelomakkeen vaikutus on siksikin hyvin vahva psi:n olemassaolon vahvistaja, että sitä havaittiin myös jälkikäteen, kun ilmiön keksimisen jälkeen monia aikaisempia lomakkeita tarkistettiin.


Psi-missing

Psi voi vaikuttaa myös negatiiviseen suuntaan, eli että se antaa odotusarvoa huonompia tuloksia (psi-missing). Tämä ilmiö huonontaa olennaisesti suurten aineistojen vakuuttavuutta. Ilmiö ei ole pelkkä parapsykologien keksintö huonojen tulosten selittämiseksi, vaan sille on selvät perusteet koeaineistoissa. Käsittääkseni ilmiön pitäisi levittää tulosjakaumia, mutta silmiini ei ole sattunut yhteenvetoartikkelia aiheesta.


Kokeenjohtajan vaikutus

Kokeellisessa tutkimuksessa on usein todettu, että koesarjoissa samat koehenkilöt voivat tuottaa tutkijasta riippuen järjestelmällisesti toisistaan poikkeavia tuloksia, kun useammat tutkijat vuorottelevat kokeiden johtajina. Tällainen kokeenjohtajan vaikutus on sikäli kiusallinen, että hyviä tuloksia saavia tutkijoita voidaan epäillä huonoista koejärjestelyistä ja jopa vilpistä. Se myöskin monimutkaistaa tilannetta, koska mahdollinen tilastollisesti merkitsevä psi-tulos voi olla kokeenohjaajan omaa psi-vaikutusta eikä esimerkiksi telepatiakokeessa vain "lähettäjän" ja "vastaanottajan" välinen asia, ja myös kokeen psykologisten muuttujien vaikutus voi jäädä tulematta esiin.


Laaja-alainen teoria puuttuu

Parapsykologialta puuttuu toistaiseksi kattava teoria, vaikka monia osahypoteeseja on kyllä esitetty. Muistan skeptikkojen toisinaan keskusteluissa väittäneen, että parapsykologian tutkimus on mahdotonta niin kauan kun kunnollista teoriaa ei ole. Näin huono tilanne ei tietenkään ole, sillä ainahan voidaan tutkia olemassa olevia ilmiöitä yleisen logiikan puitteissa ja käyttämällä hyväksi olemassa olevia muita teorioita soveltuvilta osin. Käsittelen parapsykologian teorioita toisaalla täällä.


Kognitiivinen dissonanssi

Psykologit ovat tutkimuksissaan todenneet, että ihmisten odotukset ja aikaisemmin omaksutut mielipiteet vaikuttavat vahvasti siihen, miten erilaisia tapahtumia ja aineistoja tulkitaan. Vaikutus on suuri jopa siihen, miten selviäkin asioita ylipäätään havaitaan (Radin 1997 s. 231).

Leon Festinger on 1950-luvulla esittänyt teorian kognitiivisesta dissonanssista (Tikkala et al. 2000, s. 36-43, Radin 1997 s. 231, Wikpedalinkit 4 ja 5). Ideaa voisi kuvata lyhyesti siten, että ihminen pyrkii eroon keskenään ristiriidassa olevista kognitiivisista elementeistä, joita ovat esimerkiksi tiedot, uskomukset, arvot ja asenteet. Pyrkimys on sitä voimakkaampaa, mitä keskeisempiä kognitiiviset elementit ovat ja mitä tiukempi sidos niillä on keskenään. Vahva kognitiivinen dissonanssi on käyttäytymistä motivoivana tekijänä verrattavissa fysiologisiin tarpeisiin. Sekä Tikkala et al. että Radin ovat mainiosti kohdistaneet kuvauksensa koskemaan tieteen ja psin välisiä suhteita. Seuraavassa käsittelen teoriapuolta Tikkalan et al. artikkeliin tukeutuen.

Kognitiiviset elementit ovat saaneet muotonsa koko elämän aikana. Toisin sanoen, mikä on kullekin dissonanttia, riippuu ihmisen aiemmasta kokemustaustasta ja niiden ryhmien normeista, joihin hän kuuluu. Käyttäytyminen määrätyllä tavalla merkitsee, että yksilö tekee valinnan, sitoutuu yhteen vaihtoehtoisista mahdollisuuksista. Valinta on omiaan johtamaan siihen, että yksilö alkaa suodattaa vastaanottamaansa tietoa, jotta tehty ratkaisu osoittautuisi oikeaksi. Tämä suodattaminen tapahtuu usein automaattisesti ja tiedostamatta.

Kun ihminen on sitoutunut tiukasti tiettyyn elämänkatsomukseen, niin havainnot maailmasta ovat alituisen sensuroinnin kohteina. Vasta kun uudet tiedot tulevat liian ilmeiseen ristiriitaan yksilön käsitysten kanssa, rationaalinen yksilö muuttaa käsityksiään muutoksen tuottamasta ahdistuksesta huolimatta. Mutta kovin monet välttelevät tätä ahdistusta viimeiseen asti.

Parapsykologia koskettaa ihmisten uskomuksia ja maailmankuvaa niin vahvasti, että kognitiivinen dissonanssi tulee sen yhteydessä korostetusti esille. Aineelliseen maailmankuvaan perustellustikin sitoutuneille luonnontieteen edustajille psi-ilmiöitä koskevat havainnot ovat niin mahdottomia, että he usein kieltäytyvät edes tutustumasta niihin. Mielenkiintoinen seikka on se, että esimerkiksi Skepsis ry:n keskustelupalstalla tätä torjumista usein perustellaan terveen järjen käytöllä. Ikään kuin havainnot eivät kuitenkin olisi se perusta, jolla kaikki hypoteesit ja teoriat viime kädessä testataan.

Edes parapsykologian tutkijoiden pieni joukko ei säästy etukäteen omaksuttujen mielipiteiden vaikutuksilta. Yksittäisten tutkijoiden tutkimuskohteet määräytyvät eniten heidän mielenkiintonsa ja peruskoulutuksensa mukaan. Kohtuullisena pysyvä tutkimuksen monipuolisuus on tietenkin edullista, koska se peittää koko alueen. Mutta jos yksittäiset tutkijat keskittyvät omaansa ja laiminlyövät muiden alueet liian täydellisesti, niin kokonaiskuva hämärtyy vahingollisessa määrässä.

Tällä hetkellä on mielestäni vallitsevana kokeellinen mikro-PK:n tutkimus, johon läheisesti kuuluu kvantti-ilmiöiden huomioon ottaminen. Spontaanitapaukset ja makro-PK sopivat huonosti näihin kaavailuihin. Juuri näistä vahvemmista ilmiöistä eniten kiinnostuneena harrastajana sanoisin, että ne ovat jääneet aivan liian paljon pimentoon. Ja yksi todennäköinen selitys on tämän hetken hallitsevilla parapsykologian tutkijoilla esiintyvä kognitiivinen dissonanssi.


Rahoitusongelmat

Perinteisiin tieteenaloihin verrattuna parapsykologian tutkijoita on kovin vähän ja heidän kaikkina aikoina saamansa rahoitus on todella vähäinen. Nykyään on sellainen tilanne, että parapsykologian tutkijat eivät saa paljonkaan julkista rahoitusta eivätkä aina saa käyttöönsä edes sellaisia varoja, jotka on heille jälkisäädöksissä määrätty. Syyllisiä ovat yliopistot, jotka häpeilevät parapsykologiaa ja ohjaavat rahoitusta sivuraiteille.


Lopuksi

Psi-ilmiöiden ominaisuuksien ja ihmisen psykologisten ominaisuuksien yhteisvaikutus näyttää olevan sellainen, että parapsykologia on toistaiseksi jäänyt heiveröiseksi tieteenalaksi. Parapsykologian tutkimus jää väliinputoajaksi kahden suuren eli tiedemaailman ja New Agen harrastajien puristukseen. Kumpikaan näistä ei ole kovinkaan aidosti utelias psi-ilmiöiden suhteen. Yhtenä selityksenä tälle voisi olla kognitiivinen dissonanssi. Parapsykologia voi tuntua uhalta kummallekin puolelle omalla tavallaan, eli tiedemaailmalle vallankumoukselliselta näyttävien ilmiöiden vuoksi ja New Agelle kurinalaisen päättelyn ja kriittisen suhtautumisen vaatimuksen muodossa.

Parapsykologian tutkijat ovat aikojen kuluessa julkaisseet monia artikkeleita, joissa on kaavailtu alan kehittymistä tulevaisuudessa. Suunnilleen kaikki arviot ovat olleet ylioptimistisia, sekä teorioiden kehittymisen että alan yleisen hyväksynnän suhteen. Artikkeleissa on luotettu siihen, että alalla tehty tieteellinen työ tuottaisi jo lähivuosina merkittäviä tuloksia. Niin ei ole käynyt, vaan parapsykologia on edelleen kova pähkinä, ja ainakin omasta mielestäni minkäänlaista läpimurtoa ei ole näköpiirissä.


* * *
Lähteitä:

H.C. Berendt (1986): Jenseits des Möglichen? Metallbiegen durch seelische Kraft. Verlag Herder Freiburg im Breisgau. 160 s.

Dean Radin (1997): The Conscious Universe, The Scientific Truth of Psychic Phenomena. Harper Edge, San Francisco. 362 s.

J. B. Rhine (1974): Telepathy and Other Untestable Hypotheses. The Journal of Parapsychology Vol. 38, Number 2, June 1974.

Heikki Tikkala, Raimo Tuomainen ja Markku Myllykangas (2000): Tieteen aikakausi ja yliluonnollinen kognitiivisen dissonanssin valossa. Skeptikko no 46, 3/2000.


Linkkejä:

1. Challenge Info
http://www.randi.org/site/index.php/1m-challenge.html

2. The $100,000 Prize
http://www.skeptics.com.au/features/prize/

3. Braud, William (2002): Psi-favorable conditions. In V. G. Rammohan (Ed.), New frontiers of human science: A Festschrift for K.
http://inclusivepsychology.com/uploads/PsiFavorableConditions.pdf

4. http://en.wikipedia.org/wiki/Cognitive_dissonance

5. http://fi.wikipedia.org/wiki/Kognitiivinen_dissonanssi