Parapsykologian kenttä

Päivitetty 20.9.2020

Jo ihmisen historian alkuhämäristä lähtien on kirjoitettu muistiin merkillisiä tapahtumia, joita on voinut sattua kenelle hyvänsä. Lisäksi aina on ollut ja edelleen on henkilöitä, jotka ovat kertoneet näkevänsä kaukana parhaillaan tapahtuvia asioita tai saavansa tietoa menneistä ja tulevista asioista. Monet kertovat voivansa välittää tietoja henkimaailmasta tai jopa näkevänsä kuolleiden henkiä. 

Parapsykologian järjestelmällinen tieteellinen tutkimus lähti liikkeelle spontaanitapausten keräilyllä ja tarkistuksilla sekä meedioiden tutkimisella. Aluksi ilmeisesti haluttiin tieteen keinoin osoittaa henkimaailma ja persoonallisuuden kuolemanjälkeinen jatkuminen käytännön tosiasioiksi. Muutamassa kymmenessä vuodessa tuli selväksi, että tuon tavoitteen toteuttaminen oli mahdotonta. Optimistisissa odotuksissa jouduttiin pettymään ensimmäisen kerran ja sen jälkeen on tullut muutamia pettymyksiä lisää.


Parapsykologian käsitteistä

Parapsykologian tieteellisen tutkimuksen alkuaikoina tutkimusalaa nimitettiin psyykkiseksi tutkimukseksi, Psychical Research. Myöhemmin nimitykseksi vakiintui parapsykologia. Tutkittavia ilmiöitä nimitettiin aluksi paranormaaleiksi ilmiöiksi. Paranormaalius on kuitenkin laaja ja vaikeasti normaalista erotettavissa oleva käsite ja se on vapaan arkikäytön vuoksi saanut hiukan epäilyttävän maineen. Siksi tutkijat ottivat käyttöön selvemmin rajatun ja neutraalimman käsitteen psi-ilmö, jonka takana olisi tuntematon tekijä psi.

Karkeasti määriteltynä psi-ilmiöitä on kahdenlaisia – selittämättömällä tavalla saatu oikea tieto (ESP) ja selittämättömät fysikaaliset ilmiöt eli psykokinesia (PK). Nimensä mukaan PK tapahtuu olosuhteissa, joissa ihmisen psyykellä näyttää olevan jotakin tekemistä ilmiön kanssa. Parapsykologian tutkimus puolestaan jakautuu karkeasti spontaanitapausten tutkimiseen ja kokeelliseen tutkimukseen. Poltergeist-ilmiöiden ja erikoishenkilöiden tutkimuksessa voidaan parhaimmassa tapauksessa toteuttaa kumpaakin menetelmää rinnakkain.

Psi:n määrittelyssä on heikkoutena se, että siinä käytetään kriteerinä vain negatiivisuutta eli tapahtumien selittämättömyyttä. Psi-ilmiöiden taustamekanismit ovat aistihavaintojen tavoittamattomissa ja vain näiden mekanismien lopputulokset ovat aistein havaittavissa.

Koska psi-ilmiöiden taustaprosessit tapahtuvat pimennossa, niin ilmiöiden nimettyjä osa-alueita on syytä pitää vain alustavana jaotteluna. Yksittäiselle ilmiötyypille voidaan keksiä useampia selitysmalleja. Esimerkiksi telepatia voisi olla 'lähettäjän' psykokinesiaa 'vastaanottajan' aivoissa, 'vastaanottajan' selvänäköä 'lähettäjän' aivoista, 'vastaanottajan' ennaltatietämistä tulevista tarkistuksista tai 'vastaanottajan' psykokinesiaa 'lähetettävän' aiheen valinnassa. Jälleensyntymismuistot voisivat olla peräisin todellisesta jälleensyntymisestä, super-ESP:tä tai 'edellisen persoonallisuuden' hengen possessio.

Spontaanitapaukset

Tärkeimmät massatiedottajat ovat viime vuosikymmeninä varoneet julkaisemasta spontaanitapauksista neutraaleja uutisia ja vakavamielisiä yhteenvetoja. Syynä lienee ollut hyvinkin aiheellinen pelko, että muuten tulee leimatuksi huuhaa-tiedottajaksi, ja siksi on ollut turvallisinta tuoda esiin vain skeptisiä näkökantoja. Viime vuosina tilanne Suomessa on selvästi muuttunut, kuten olen kaavaillut toisaalla täällä.

Parapsykologian tutkijat ovat muutaman vuosikymmenen ajan vain vastaanottaneet kertomuksia spontaanitapauksista, mutta sen jälkeen niistä ei ole kuulunut mitään. Parapsykologit ovat valitettavan paljon laiminlyöneet tapausten kenttätutkimusta enkä ole viime vuosilta löytänyt heidän julkaisemiaan tapauskokoelmia tai yhteenvetoja tapauksista.

Spontaanitapauksina kerrotaan yleensä arkipäivän ilmiöitä kuten esimerkiksi ennusunia, merkillisiä yhteensattumia ja pikkuesineiden siirtymisiä. Vahvojakin ilmiöitä esiintyy, esimerkiksi apportteja ja raskaiden esineiden siirtymisiä. Ihmisen kuoleminen näyttää olevan raju tapahtuma, koska sen ympäriltä kerrotaan paljon psi-ilmiöitä, esimerkiksi vainajan ilmestymisiä tutuille, kellojen pysähtymisiä, kuvien putoamisia ja selittämättömiä ahdistuksen tunteita. Vaikka nämä ilmiöt ovat yleisiä, niin joukkotiedotusvälineistä niistä ei löydy uutisia.

Tarpeellisten tietojen ja keskustelun puuttumisen takia kokijat usein jäävät kokemustensa kanssa yksin ja turhaan pelkäävät kokemuksiaan. Kun kysymys lisäksi toisinaan on arkaluontoisista asioista, niin niistä kertominen on vaikeaa. Kyseessä on noidankehä, jonka vuoksi spontaanitapaukset ovat yhä pahemmin jääneet pimentoon.

Spontaanitapauksista saadaan eniten irti silloin, kun niitä on kerättynä mahdollisimman suuri, hyvin tutkittu joukko ja yksittäisistä tapauksista on käytettävissä tarkkoja ja luotettavia yksityiskohtia. Kenttätutkimuksella pyritään juuri tällaisen aineiston keräämiseen.

Rhinen käyttämät Zener-kortit, lähde Wikipedia

Kokeellinen tutkimus

Spontaanitapaukset ovat ennalta arvaamattomia, joten niiden olosuhteet ovat huonosti hallinnassa ja tapauksia voidaan tutkia vasta jälkikäteen. Parapsykologian tutkijat huomasivat jo varhaisessa vaiheessa, että psi-ilmiöiden tieteellinen hyväksyntä vaatisi tarkasti kontrolloitua kokeellista tutkimusta. J. B. Rhine aloitti 1930-luvulla laajan ja menestyksekkään kokeellisen tutkimuksen korttien arvauskokeilla, telepatiakokeilla ja PK-kokeilla.

Parapsykologian tutkijat käyttävät kokeellisessa työssään monia tieteen valtavirran menetelmiä kuten esimerkiksi fysiologisia mittauksia, psykologisia testejä ja satunnaisgeneraattoreita. Kokeiden toteutuksessa ja tulosten tarkastelussa käytetään valtavirran tutkimusperiaatteita kuten esimerkiksi kaksoissokkouttamista ja tilastollisia menetelmiä.

Parhaissa tutkimuksissa on tehty ja yhä useammin tehdään kiinteä tutkimussuunnitelma, jonka etukäteen päätetyistä koemääristä ja tilastollisista tarkasteluista ei saa poiketa. Jos huomataan kiinnostavia riippuvuuksia ja muutostarpeita, niin ne voidaan toteuttaa vasta uudessa tutkimuksessa. Douglas Stokes (2007) on tehnyt melko laajan katsauksen parapsykologian kokeellisesta tutkimuksesta, linkki (1).

Kokeellinen tutkimus jakautuu karkeasti kahteen tyyppiin – psi-ilmiöiden olemassaolon osoittamiseen tähtäävään tutkimukseen ja "prosessiorientoituneeseen" eli ilmiöiden taustamekanismien selvittämiseen tähtäävään tutkimukseen. Onnistunut prosessiorientoitunut tutkimus tekisi mahdolliseksi mahdollisimman kattavan teorian kehittämisen parapsykologiaan ja antaisi loppujen lopuksi myös parhaan näytön ilmiöiden olemassaolon osoittamiseksi.

Ongelmat ovat kuitenkin vaikeita eikä tieteen valtavirtaa vakuuttaneita koetuloksia ole toistaiseksi saatu. Kokeellinen tutkimus tuottaa useimmiten kovin heikkoja vaikutuksia, mikä edellyttää suuria koemääriä ja niiden tilastollista tarkastelua. Tilannetta huonontaa lisäksi "psi-missing" eli joidenkin koehenkilöiden järjestelmällisesti väärät arvaukset. Tämä ilmiö vaatii entistäkin suurempia koemääriä signaalin erottamiseksi hälystä.

Prosessiorientoitunut tutkimus on tuottanut joitakin alustavia tuloksia. Esimerkiksi on huomattu, että parhaita koetuloksia yleensä tuottavat psi-ilmiöiden olemassaoloon uskovat koehenkilöt, myönteinen ja kannustava ilmapiiri kokeissa ja kokeenjohtajien vahva motivaatio.

Viime vuosikymmeninä on kokeellisesti tutkittu paljon parapsykologiaan liittyvää psykologiaa, kvantti-ilmiöitä ja mikro-PK:ta. Parapsykologia on hiljalleen näivettynyt rahoituksen puutteesta ja sen asema itsenäisenä tieteenalana alkaa olla uhattuna. Parapsykologit eivät ole saaneet sanomaansa uskottavaksi tieteen valtavirran edustajien keskuudessa eikä merkkejä paremmasta ole mielestäni näkyvissä. Suuri yleisö puolestaan tuskin on kovinkaan kiinnostunut hankalan monimutkaisista koejärjestelyistä ja tuloksista, joissa todetaan, että joka 20 000:s bitti edusti psi-ilmiötä ja loppu oli satunnaiskohinaa.

Parapsykologian kokeellisen tutkimuksen yhteydessä esiintyy melko paljon myös oheistutkimusta, esimerkiksi tutkimusta ihmisten uskomuksista ja psykologisesta suuntautuneisuudesta sekä keskustelua vilpin mahdollisuuksista ja niiden poissulkemisesta.

Parapsykologia tieteenä

Skeptikot ovat mm. Wikipedian välityksellä onnistuneet leimaamaan parapsykologian pseudotieteeksi. Myöskään tieteen valtavirta ei tunnista eikä tunnusta psi-ilmiöiden olemassaoloa. Olen tarkastellut parapsykologian tieteellisyyttä toisaalla täällä (Onko parapsykologia tiede?).

Parapsykologia on osoittautunut voimakkaita tunteita herättäväksi tutkimusalaksi. Ilmeisenä syynä on se, että siinä ovat kyseessä maailmankuvan perusteet, ja omaksuttujen peruskäsitysten horjuminen on meille kaikille äärimmäisen tuskallista.

Kattavan teorian puuttuminen ei tee parapsykologian tutkimusta mahdottomaksi. Spontaanisti saatuja tietoja, aistein tehtyjä havaintoja, fysikaalisten ilmiöiden tallennettuja vaikutuksia ja saatuja koetuloksia voidaan tutkia mielin määrin. Parapsykologian tutkimus maailmassa on tällä hetkellä kovin vähäistä. Ankaran arvostelun takia kokeiden kaksoissokkoutus on rutiinikäytössä ilmeisesti yleisemmin kuin millään muulla tieteenalalla.

Näyttää siltä, että parapsykologian läpimurto yleisesti tunnustetuksi tieteeksi ei tapahdu tieteen valtavirran aloitteesta. Valtavirralla olisi ollut jo useita vuosikymmeniä aikaa tutustua parapsykologian tutkimukseen, mutta se ei ole sitä tehnyt. Käsittääkseni parapsykologian tilanne ei jatkossakaan parane ilman suuren yleisön taholta tulevaa painetta psi-ilmiöiden tutkimuksen lisäämiseen. Kenttätutkimuksen voimistuminen ja sen tulokset varmasti lisäisivät mielenkiintoa ja veisivät tähän suuntaan.

Parapsykologia näyttää viime vuosina psykologisoituneen entistä enemmän – asia, jota en pidä hyvänä alan tulevaisuuden kannalta. Mutta jonkin verran rahoitusta on saatu, kun parapsykologian sijasta on kerrottu tutkittavan "anomalistista psykologiaa", Anomalistic Psychology.


Linkkejä

1. Douglas Stokes (2007): The Evidence for Psi: Experimental Studies.
Kirjasta "The Conscious Mind and the Material World: On Psi, the Soul and the Self by Douglas M. Stokes (2007-05-15)"
http://www.newdualism.org/papers/D.Stokes/Experimental_Psi.html