Erottelin tämän omaksi kokonaisuudekseen, koska kansainvälinen yhteenveto kasvoi liian pitkäksi ja monimutkaiseksi, ks. Uri Geller. Omia kokeitani on myös jutuissa Kuinka ne lusikat taipuivatkaan ja Lusikantaivutus vuonna 2006.
Harrin taivuttamat koeliuskat ja alla/vieressä vapaasti käsivoimin taivuttamani vertailukappaleet. Taivutussäde on suurin vahvasti muokkauslujittuvalla austeniittisella teräksellä ja pienin alumiinilla, joka ei muokkauslujitu huoneenlämpötilassa. Liuskan paksuuden kasvaessa vapaa taivutussäde kasvaa.
Uri Gelleristä alkoi tihkua tietoja Suomeen vuoden 1973 lopulla. Tietojen mukaan tämä silloin 26-vuotias entinen israelilainen laskuvarjosotilas pystyi taivuttamaan metalliesineitä sivelemällä niitä kevyesti sormillaan tai jopa vain katsomalla niitä. Kun hän oli esiintynyt BBC:n radio-ohjelmassa, niin myös lähiseudun kuulijoiden kotona oli taipunut avaimia, lusikoita ja muita pikkuesineitä.
Vuoden 1974 alussa Geller oli kiertueella ympäri maailmaa ja esiintyi myös Suomen televisiossa, perjantaina 25.1.74. Perjantai-illan ohjelmassa Geller esitti telepatiaa arvaamalla piirroskuvien sisältöä sekä yritti käynnistää pysähtyneitä kelloja ja taivuttaa kahvilusikkaa. Kellojen käynnistymisen todistusvoima on yleensä pieni enkä tässä yhteydessä ota kantaa myöskään Gellerin telepatiakokeisiin. Lusikka näytti taipuvan hyvin kevyesti ja katkesi lopulta kokonaan.
Geller ennusti, että myös Suomessa katselijoiden kotona tapahtuisi yhtä ja toista. Ennustus osoittautuikin oikeaksi, sillä kodeissa kerrottiin tapahtuneen metalliesine- ja kelloilmiöitä hänen televisioesiintymisensä aikana ja jälkeen. Television puhelinvaihde meni tukkoon innokkaiden soittajien ilmoituksista. Valitettavasti arkistossani ei ole yksityiskohtaisia kertomuksia tapahtumista, mutta niitä on talletettuna Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kansanrunousarkistoon.
Lehtiartikkeleiden ja jossakin määrin myös onnellisten yhteensattumien avulla sain tiedon kahdesta taivuttajapojasta. Kumpikin oli Gellerin esiintymisiltana hänen esimerkkinsä innoittamana kokeillut lusikan taivuttamista ja vanhempien ällistykseksi onnistuivatkin siinä. En mitenkään voinut uskoa, että sellainen taivuttaminen olisi mahdollista, mutta koska aihe koski ammattialaani, niin päätin yrittää tutkailla asiaa. Sainkin yhteyden poikien perheisiin ja pääsin tekemään kokeita heidän kanssaan.
Samy
Samy-poika oli tuolloin 9-vuotias reipas nuorimies. Hänen 11-vuotias isosiskonsa Henny kuvaili Apu-lehdessä 9/1974 Samyn taivuttajauran alkua seuraavasti:
Hän istui olohuoneen tuolissa 15. helmikuuta 1974 kun silmänkääntäjäohjelma tuli, hänellä oli teelusikka kädessään, jota hän unohtui hieromaan. Myös minä koitin ja tosin pelästyin kun Samy huusi "hei, tää on ihan vänkkä". Sitten hän jatkoi hieromista ja vähän tökkäs lusikan päätä ja yksi kaksi se oli katki. Samy meni ottamaan uuden lusikan ja myös sen lusikan kävi köpelösti. Sitten Samy meni äidille näyttämään ja äiti antoi vielä yhden lusikan mutta ei enempää.
Olin mukana Gellerin toisella Suomen käynnillä ja tunnistin Samyn ja hänen äitinsä Apu-lehden kuvista. He kertoivat lehden jutun pitävän paikkansa ja olivat suostuvaisia jatkokokeisiin. Valmistelin koekappaleikseni Samya varten lusikoita, ruokailuveitsiä ja teräslankaa sekä paljaana että muovipäällysteisenä. Paras keksintöni olivat pikateräksisistä käsirautasahanteristä tehdyt ohuet liuskat jotka olivat erittäin kovia mutta viattoman näköisiä sen jälkeen, kun olin hionut teristä hampaat ja maalin pois.
Samy tuli 29.5.1974 äitinsä kanssa silloisen työpaikkani metallurgiseen laboratorioon kokeita varten, mukana trumpetti ja valikoima kotona taivutettuja lusikoita. Laitoimme teräslangan vetokoneeseen vedon alaiseksi ja Samy yritti pehmittää sitä sivelemällä niin että se antaisi periksi. Odotettua mitattua näyttöä ei saatu, koska Samy valitti saavansa kuormituspumpun tärisyttämästä langasta sähköiskuja ja lopetti yrittämisen alkuunsa.
Taivutuskokeissa oli parempi menestys. Samy taivutti kaksi teelusikkaani ja yhden ruokalusikan, kaikki yli 90 asteen kulmiin. Hän istui pöydän ääressä ja me 6-7 katsojaa seisoimme ympärillä. Lusikat olivat koko taivutustapahtuman ajan erittäin hyvin katsojien näkyvissä pöytätason yläpuolella. Samy piti lusikan pesää vasemman käden peukalon ja etusormen päiden välissä ja hiersi kevyesti ohuinta kohtaa oikean käden peukalolla ja etusormella.
Taipuminen oli niin hidasta, ettei sen kulkua voinut selvästi havaita. Kuitenkin jo puolessa minuutissa syntyi useiden asteiden taipumia. Onnistunut taivutus kesti yleensä 10-15 minuuttia. Taivekohta syntyi aina oikean käden peukalon kohdalle ja suunta oli peukalosta poispäin. Samylla oli toisinaan tuntemus, että sormet ikään kuin vähän upposivat metalliin silloin kun se alkoi taipua. Hänen ei tarvinnut ponnistella taivuttaakseen eivätkä yritykset selvästikään väsyttäneet häntä.
Rautasahan teräliuskoihin Samy ei saanut mitään näkyvää vaikutusta aikaan, vaikka ne olisivat vaatineet vähän pienemmän taivutusvoiman kuin se taipunut ruokalusikka. Mukana tuodussa trumpetissa oli matala pehmeärajainen painuma oikean käden peukalon kosketuskohdassa. Äiti kertoi, että Samy aina varmuuden vuoksi soitti trumpettia sormikkaat kädessä, ettei se menisi pahemmin rikki. Trumpetin lisäksi Samylla oli silloin tällöin tapahtunut muitakin ilmiöitä vahingossa. Haarukka tai lusikka oli retkahtanut ruokaa suuhun nostaessa ja hunajavettä sekoittaessa kahvilusikan pesä oli kilahtanut irralleen mukin pohjalle.
Artikkeli Harrista vuonna 2000.
Harri
Kauhavalainen Harri-poika oli 8-vuotias silloin, kun hän alkoi taivuttaa lusikoita. Seura-lehdessä 21/1974 hänen taivutusuransa alkua kuvataan seuraavasti:
Isä katseli sitä tv-ohjelmaa, äiti ja Harri jo nukkuivat. (. . .) Asiasta puhuttiin kuitenkin jälkeenpäin. Harri kuuli siitä ja pyysi äidiltä lusikkaa:
- Senkus hinkkaat, siinähän pääsiäisehtoos kuluu, kertoo äiti vastanneensa.
Harrin sivelemä lusikka taipui! Kaikki muutkin yrittivät, mutta vaikka he olisivat kuinka sivelleet lusikan vartta, mitään ei tapahtunut. Myöhemmin Harri totesi omaavansa kyvyn taivuttaa lusikkaa sivelemättä sitä, vain kosketuksen ja ajatuksen voimalla.
Kävin tekemässä kokeita Harri-pojan kanssa hänen kotonaan 9.6.1974. Runsaan kahden tunnin aikana Harri taivutti kaksi ruokalusikkaani, yhden uushopeisen teelusikan, kolme rautasahan teräliuskaa, perheen oman lusikanmuotoisen soppakauhan ja kärpäslätkän varren. Hän oli selvästi "vahvempi" taivuttaja kuin Samy, koska rautasahanterätkin menivät kevyesti ja soppakauha oli hänen suosikkinsa taipuen nopeasi ja selvästi. Ruokailuveitsi ei kuitenkaan taipunut.
Harrin tyyli oli sikäli erilainen, että hän vain piti esineitä puoliksi piilossa käsissään ilman sivelyliikkeitä ja ne taipuivat äkillisesti ehkä 1-2 sekunnin pituisin nykäyksin. Me katsojat emme havainneet nykäyksiä, vaan Harri kertoi niistä. Kuinka ollakaan, myös Harrin käsittelyssä kappale taipui aina oikean käden peukalon kohdalta ja peukalosta poispäin. Ilmiö käynnistyi yleensä 0,5-10 minuutissa. Mitään ei tiettävästi tapahtunut itsestään tai vahingossa, vaan hänen täytyi aina haluta taipumista. Isän kertoman mukaan suurempien kappaleiden käsittely voi nostaa hien Harrin otsalle ja hän toisinaan myös väsyi.
Lisäkokeita
Poikien kanssa tekemäni kokeet oli tarkoitettu vain alustaviksi tutustumisiksi sen tarkistamiseksi, että oliko heillä tosiaan erikoisia taivutuskykyjä. En pitänyt tapahtumista minuuttipöytäkirjaa enkä ottanut edes valokuvia, kun minulla ei ollut siihen aikaan vielä omaa kameraa. Tein kuitenkin tapahtumista tuoreeltaan lyhyet muistiinpanot, joten muistot eivät ole päässeet kultaamaan sitä mitä me runsaat kymmenen henkilöä koimme. Tarkoitukseni oli sitten jatkossa järjestää kunnolla dokumentoituja järjestelmällisesti toteutettuja kokeita.
Lusikat muokkautuvat valmistuksen yhteydessä aika epämääräisesti, joten ajattelin tarvittavan yksinkertaisempia koekappaleita tarkempia mittauksia ja päätelmiä varten. Leikkasin poikia varten metallilevyistä 120 x 8 mm kokoisia koeliuskoja seuraavasti:
- ruostumaton austeniittinen teräs, paksuus 2 mm
- pehmeä hiiliteräs, paksuus 2,5 mm
- pehmeä alumiini, paksuus 3 mm
Myöhemmin vuonna 1974 lähetin kummallekin pojalle noiden kolmen koeliuskan sarjan. Liuskat olivat sen verran lujia, että mikään niistä ei olisi taipunut poikien paljaissa käsissä kuin enintään hyviin näkyvin ottein ja ponnistuksin. Sain vanhempien valvonnassa taivutettuja liuskoja takaisin vain Harrilta.
Samyn äiti kertoi, että taivuttaessaan yhtä koeliuskaani Samy hätääntyi ja sanoi liuskan tarttuvan sormiinsa kiinni. Hän heitti liuskan lattialle eikä enää sen jälkeen suostunut yrittämään enempää. Eteenpäin-lehdessä 31.12.1974 oli artikkeli Samysta ja siinä kuva, jossa suorat koeliuskani näkyivät. Kuvatekstinä oli:
Tällaisia eri koostumusta olevia teräspuikkoja Samy taivutteli syksyllä, jotta hänen "taikuutensa" saataisiin selvitetyksi, mutta teräksen hieromisesta aiheutuneen voimakkaan reaktion takia kokeet on toistaiseksi keskeytetty.
Toisessa edellä olevan jutun kuvassa on melkein suoraan kulmaan taivutettu suurehko teelusikka Samyn kädessä ja kuvatekstin mukaan se taipui kymmenessä sekunnissa. Tässäkin tapauksessa tuli esiin yleinen psi-ilmiöiden välttelevyys kunnollisen dokumentoinnin saamisen suhteen – lusikka taipui helposti, mutta koekappaleet eivät taipuneet. Valitettavasti en tiedä säilyneen yhtäkään valokuvaa, jossa lusikka näkyisi Samyn tai Harrin taivutusotteessa.
Harrin taivutuskyvyt alkoivat noihin aikoihin hiipua. Television kuvausryhmä kävi hänen kotonaan, mutta mitään ei taipunut edes ikkunan takaa kuvatessa. Kummallekin pojalle alkoi kehittyä vastenmielisyys taivuttamista kohtaan, ja siihen ne taivuttamiset ja tutkimukset loppuivat. Mitään selitystä taivutusilmiöille niiden syistä ei saatu. Sekä Samy että Harri olivat aikanaan kaikkien mielestä tavallisia koululaisia ilman erikoisia harrastuksia tai ajatuksia.
Tuloksia ja päätelmiä
Kokeissani oli mielestäni kaksi erittäin hyvää todistetta ilmiön aitoudesta. Toinen oli paksujen ruokalusikoiden taipuminen selvästi näkyvissä ja katsojien ympäröimänä. Toinen oli rautasahanteräliuskojen taipumistapa. Liuskat olivat ohuita ja erittäin kovaa terästä, joten ne käyttäytyivät jousen tapaan. Niiden päät saattoi taivuttaa yhteen vastakkain ja irti päästettäessä liuskat ponnahtivat alkuperäiseen suoruuteensa. Suuren lujuutensa vuoksi ne eivät kestäneet kuin 15-25 asteen taipuman yhdessä taivekohdassa.
Harrin otteessa olleissa liuskoissa ei näkynyt mitään ylimääräistä joustoa. Käsistä ulos pistävä pää näytti yrityksessä kääntyvän vähän vinoon, ja tarkistettaessa liuska oli juuri sen verran taipunut kuin ulospäin oli näyttänyt. John Hasted sai piirturinkäyriltään tuloksen, että avaimen taipuessa kimmoinen osuus puuttui kokonaan (ks. kansainvälinen juttu). Teräliuskan taipuminen Harrin käsissä toteutti saman ilmiön.
Ainakaan pitempiaikaista esineiden pehmenemistä ei kokeissani havaittu. Kerran, kun kahvilusikka näytti Samyn otteessa parhaillaan taipuvan, niin tartuin sen kumpaankin päähän ja yritin taivuttaa voimalla lisää, samalla kun Samy koko ajan säilytti oman otteensa. Lusikka tuntui kuitenkin minulle täysin jäykältä.
Taivuttelin itselleni jääneitä samanlaisia vertailuliuskoja samoihin taivutuskulmiin ja huomasin, että kaikki poikien liuskat olivat taipuneet samalla taivutussäteellä kuin omani. Kovuusmittauksissa totesin, että taivekohtien kovuus pinnassa ulko- ja sisäsäteillä oli kasvanut yhtä paljon kuin vertailukappaleissa. Taivekohtien pinnan mitatut jäännösjännitykset ulkosäteellä olivat normaalit. Merkittävä tulos oli se, että ruostumattoman teräksen liuskojen kovuus kasvoi paljon enemmän kuin hiiliteräksen. Se oli merkki siitä, että taivekohtaan oli syntynyt muokkausmartensiittia myös Harrin liuskassa. Toisin sanoen kaikki tehdyt mittaukset osoittivat liuskojen taipuneen samalla tavalla kuin voimalla huoneenlämpötilassa taivuttaen.
Nykytilanne
Luonnontieteellisesti suuntautuneelle ihmiselle voisi tuskin ehdottaa mitään sen naurettavampaa kuin että joku pystyisi taivuttamaan tai jopa katkaisemaan ruokalusikan vain sivelemällä sitä kevyesti. Ilmiön käsittely tiedotusvälineissä nykypäivään asti on vahvistanut tämän asenteen. Uri Geller on tuomittu pelkäksi huijariksi. SRI:n tutkijat Targ ja Puthoff on leimattu herkkäuskoisiksi hölmöiksi, jotka eivät osanneet järjestää alkeellisimpiakaan varmistuksia Gellerin ja hänen avustajiensa temppuja vastaan.
Suomessa Geller-taivutuksen tutkimukset jäivät valitettavan vähiin. Samysta tai Harrista oli artikkeleita ainakin Apu- ja Seura-lehdissä sekä useissa sanomalehdissä. Itse kirjoitin tutkimuksistani Tekniikka- ja Ultra-lehtiin. Poikiin tai minuun ei ottanut yhteyttä tarkistus- ja tutkimusmielessä yksikään tiedeyhteisön edustaja. Myös lehdistön mielenkiinto asiaan lopahti lyhyeen ja skeptiset artikkelit tulivat vallitseviksi.
Gellerin tv-esiintymisessään katkaisema teelusikka tutkittiin VTT:llä ja tuloksista ilmeisesti julkaistiin lyhyt lehdistötiedote. Kymen Sanomissa ja Hufvudstadsbladetissa oli saman kuvan alla pitkälti samansisältöinen teksti, jonka uskon olevan sen tiedotteen sovelluksen. Sen mukaan tutkimus tuotti varsin merkittävän tuloksen, eli lyhytaikaisessa edestakaisessa taivutuksessa ei ole mahdollista saada sellaista murtopintaa. Kymen sanomat:
Kuuluisa lusikka
Varresta murtunut, ruostumattomasta teräksestä Puolassa valmistettu teelusikka on tällä hetkellä eittämättä Suomen maineikkain lusikka. (…) Lusikan jäännökset ovat tällä hetkellä Otaniemessä valtion teknisen tutkimuskeskuksen hallussa. Siellä suoritetun alustavan tutkimuksen mukaan lusikassa havaittu väsymismurtuma ei ole sellainen, että se voisi syntyä lyhyessä koetilanteessa, esimerkiksi alle viidessä minuutissa. Samanlainen murtuma syntyy esimerkiksi silloin, kun lusikka on ollut pitkän aikaa väsytyskokeessa. Lisäksi lusikan pinnassa on havaittu hivenen vahamaista ainetta, jonka alkuperää ei ole vielä pystytty selvittämään.Viimeksi soitin kummallekin taivuttajalle vuoden 1996 tammikuussa. Miehet kertoivat kyllä muistavansa lusikkaseikkailut, mutta heidän elämäänsä ei enää liittynyt mitään erikoisia tapahtumia tai tuntemuksia. Tilanne oli Harrin osalta edelleen sama vuonna 2000 Sunnuntaisuomalaisen haastattelussa.
Vuosien kuluessa on tullut esiin kymmenkunta sellaista aikuista, jotka ovat kertoneet taivuttaneensa lapsina lusikoita Gellerin innoittamina. Sieltä täältä tihkuu harvakseltaan tietoja, että jotkut onnistuvat taivuttamisessa nykyäänkin. Toivon, että tällaisten "voimaihmisten" kanssa voitaisiin järjestää kokeita, joilla taivutusilmiön luonteesta saataisiin lisää selvyyttä.
* * *
Suomalaiset kirjallisuuslähteet
Aikajärjestys siksi, että tapahtumien kehitys julkisuudessa tulisi havainnollisesti esiin.
Ajattelija väänsi lusikat mutkalle. Helsingin Sanomat 25.11.1973
Metall ger sig inför hans blick. Hufvustadsbladet 25.1.1974
Pekka Kukkonen (1974): Lusikanvääntäjä lupaa ihmeitä. Helsingin Sanomat 25.1.1974
Pertti Jotuni (1974): Uri Gellerin "tv-show". Uusi Suomi 27.1.1974
Leena Larjanko (1974): Nyt ovat vuorossa selittäjien markkinat. Ilta-Sanomat 29.1.1974
Vår mest kända sked. Hufvustadsbladet 30.1.1974
Kuuluisa lusikka. Kymen Sanomat 1974
Miten ihme tapahtui? Jaana no 6, 5.2.1974
Köpenhamnsrapport: Gellerfebern rasar vidare. Hufvustadsbladet 13.2.1974
Don Cooligan/Ritva Remes (1974): Urin temput ja kuinka ne tehdään. Viikko-sanomat 14.2.1974
Markku Rautonen, Martti Brandt (1974): Samy siveli lusikkaa ja hämmästyi: Hei tää on ihan vänkkä! Apu no 9, 1.3.1974
Armas Vallinhovi (1974): Tervolalainen työnjohtaja lupaa nostaa saksalaisen lehden lupaaman jättipalkinnon lusikkakokeessa. Lapin Uri Keller valmis kilpailuun. Jaana n:o 10, 5.3.1974
Ilkka Kuusisto (1974): Kauhavalainen Uri Geller vasta 8-vuotias. Lusikat poikki sivellen. Ilkka aalis-huhtikuu 1974
8-vuotias Harri [Sukunimi] taivuttelee lusikoita Uri Gellerin tapaan. Kauhava-lehti 9.4.1974
Paula Harkki, Markku Rautonen, Jorma Blomqvist, Markku Lepola (1974): Uri Geller Suomessa: taipuu – ei taivu. Apu no 15, 11.4.1974
Heikki Tuomikoski (1974): Kun pieni ihmemies pääsee vauhtiin, ovat Kauhavan lusikat vaarassa. Seura n:o 21, 24.5.1974
Onko Uri Gellerillä radio hampaissaan? Uri Geller ja tiede. Apu n:o 46, 15.11.1974
Hans Rosing (1974): Uri Geller på hal is. Hufvustadsbladet 29.11.1974
Olavi Kiviniemi (1974): Nuoret metallintaivuttajat. Ultra n:o 2, joulukuu 1974
Olavi Kiviniemi (1974): Nuoret metallintaivuttajat. Tekniikka 1974:12 (joulukuu)
Matti Mänttäri (1974): Teräs taipuu Samyn sormissa. Eteenpäin 31.12.1974
Olavi Kiviniemi (1975): Miten ne lusikat taipuivatkaan. Rautaveikko n:o 1/1975 (helmikuu, Ovako Oy:n henkilöstölehti)
Artturi Raula (1979): Tutkimustulos osoitti. Uri Geller "kaukonäkee". Ilta-Sanomat 7.5.1979
Rauni-Leena Luukanen (1982): [Otsikko puuttuu]. Suomen Kuvalehti 10.9.1982
P. Mäkinen (1983): Kyllä lusikka taipuu! Lukijan ääni, Ilta-Sanomat 21.2.1983
Käännös: Arja Nevalainen: Monimiljonääri Uri Geller hämmästytti taas yleisönsä! Nykyposti 8/1985, elokuu 1985
Juha-Pekka Tikka (1997): Lusikka taittuu, eikä siinä ole mitään ihmettä. Skeptikkotaikuri ihastuttaa Jyväskylässä. Ilta-Sanomat 11.7.1997
P.M[äkinen?]: Taikuri Randin teoriat huuhaata. Ilta-Sanomat 16.7.1997
Jyrki Tervo (2000): Harri [Sukunimi] teki urigellerit. Sunnuntaisuomalainen/Ilkka 12.3.2000
Markku Saksa (2002): Uri Geller tyhjensi agenttien kovalevyt ajatuksen voimalla. Ilta-Sanomat 24.8.2002
Uri Gellers hemliga liv. Hufvudstadsbladet 19.6.2014
