lauantai 31. lokakuuta 2009

Uri Geller ja metallioppi

Päivitetty 19.8.2017


Uri ja Urin auto. Kiitokset kuvasta Sari Mastromarinolle.


Israelilaisen Uri Gellerin esiintymiset virittivät kiivaan keskustelun paranormaaleista ilmiöistä vuonna 1974, vähemmän Suomessa kuin monissa muissa maissa. Geller myös innoitti monia tutkijoita tutustumaan psi-metallintaivutukseen. Tähän päivään tultaessa on pöly ehtinyt laskeutua perusteellisesti ja sukupolvi on vaihtunut. Ehkä on sopiva aika muistella mitä silloin tapahtui ja tarkastella mitä koko jupakasta on jäänyt käteen.


Gellerin elämänvaiheita

Kirjassaan "My Story" (Lähde 1, Linkki 1) Geller kertoo, miten erilaiset kyvyt vähitellen tulivat esiin hänen lapsuudestaan lähtien (Linkki 1, HOW IT ALL STARTED, sivu 7). Jo aivan nuorena äiti ihmetteli, miten Geller usein alkoi puhua samoja asioita, mitä hänen itsensä oli juuri tarkoitus käsitellä. Aivan varhaislapsuudesta lähtien hän usein leikki naapuritalon suuressa, villiintyneessä puutarhassa. Kolmen, neljän vuoden ikäisenä hänellä oli siellä vahva kokemus: kaikki äänet ja liike loppuivat, hopeanvärinen valo lähestyi taivaalta, hän tunsi terävää kipua otsassaan ja menetti tajuntansa.

Noin seitsenvuotiaana, kun hän kerran oli syömässä äitinsä valmistamaa sienikeittoa, niin lusikan pesä lerpahti äkillisesti alas suuhun nostaessa ja keitto valahti syliin. Sitten myös lusikan pesä putosi ja Geller piti hämmästyneenä kädessään vain lusikan vartta. Ensimmäisen kerran jälkeen ruokailuvälineet pettivät hänen käytössään joitakin kymmeniä kertoja vuodessa.

Koulussa oli ilmeisesti pitkäveteistä, koska Gellerin rannekello usein edisti. Häntä aluksi pilkattiin siitä, mutta pilkka väheni, kun hän sai myös toisen oppilaan kellon hyppäämään ajassa eteenpäin. Vihdoin hänen kellonsa viisarit taipuivat itsekseen lasin alla niin, että kello meni pilalle. Koulun ylemmillä luokilla ollessa Gellerille aina silloin tällöin tapahtui erikoisia asioita – hän toisinaan osasi ennakoida tapahtumia, ja myös esineiden katoamisia ja outoja ilmaantumisia tapahtui.

Täysi-ikäisenä Geller hakeutui laskuvarjosotilaaksi ja joutui myös taisteluihin, joissa haavoittui vasempaan käsivarteen ja käteen. Sen jälkeen hän siirtyi siviilitöihin. Hän yritti pitkään piilotella kykyjään, mutta alkoi armeijapalveluksensa aikana esitellä niitä toveripiirilleen.  Sitten hän laajensi piiriä ja esiintyi ympäri Israelia. Hänestä tuli rutinoitunut lavaesiintyjä. Hänen kansainvälinen uransa alkoi lähinnä Andrija Puharichin ansiosta, joka oli lääkäri, tutkija ja keksijä. Gellerin voiman lähteenä piti olla jonkinlainen salaperäinen avaruusäly. Toisaalta hän oli sitä mieltä, että samat kyvyt ovat olemassa kaikilla ihmisillä, vaikka ne eivät yleensä tulekaan esille.


Esiintyminen Suomessa

Gelleristä alkoi tihkua tietoja Suomeen vuoden 1973 lopulla. Lähteen (2) mukaan tämä silloin 26-vuotias entinen israelilainen laskuvarjosotilas pystyi taivuttamaan metalliesineitä sivelemällä niitä kevyesti sormillaan tai jopa vain katsomalla niitä. Kun hän oli esiintynyt BBC:n radio-ohjelmassa, niin myös lähiseudun kuulijoiden kotona oli taipunut avaimia, lusikoita, veitsiä ja monenlaisia muita esineitä.

Vuoden 1974 alussa Geller oli kiertueella ympäri maailmaa ja saapui myös Suomeen. Haastatteluissa hän kertoi, että Itävallassa esiintyessään hän ei onnistunut hyvin, mutta Norjassa meni paremmin ja siellä myös kodeissa tapahtui erilaisia ilmiöitä (Lähteet 3 ja 4). Hän kehotti tulevan ohjelman katselijoita itsekin yrittämään samaa kuin hän itse ja ennusti kodeissa tapahtuvan yhtä ja toista ihmeellistä.

Geller esiintyi Suomen televisiossa, perjantaina 25.1.74. Illan ohjelmassa hän esitti telepatiaa arvaamalla piirroskuvien sisältöä sekä yritti käynnistää pysähtyneitä kelloja ja taivuttaa teelusikkaa. Kellojen käynnistymisen todistusvoima on yleensä pieni enkä tässä yhteydessä ota kantaa myöskään Gellerin telepatiakokeisiin. Lusikka näytti taipuvan edestakaisin hyvin kevyesti ja katkesi lopulta kokonaan (Lähde 5, Linkki 2).

Gellerin ennustus osoittautui oikeaksi, sillä hänen televisioesiintymisensä aikana ja jälkeen Suomessakin kerrottiin tapahtuneen kodeissa metalliesine- ja kelloilmiöitä. Television puhelinvaihde meni tukkoon innokkaiden soittajien ilmoituksista. Valitettavasti arkistossani ei ole kertomuksia kotien tapahtumista, mutta niitä on talletettuna Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kansanrunousarkistoon.


Olivatko Gellerin esitykset aitoja?

Geller onnistui saamaan aikaan aidon tuntuisia ilmiöitä useimmiten näytösesityksissä ja epävirallisissa kahvipöytäkokeissa. Hän oli pian Israelista lähtönsä jälkeen Yhdysvalloissa Stanford Research Institute:ssa (SRI) laajahkoissa laboratoriokokeissa, joissa R. Targ ja H. Puthoff totesivat hyviä tuloksia selvänäön, telepatian ja psykokinesian alueilla. Metallintaivutuskokeita ei SRI:ssä sanottavasti tehty valvotuissa olosuhteissa.

Alustavasti näytti siis siltä, että vihdoinkin saataisiin runsaasti kovan luokan näyttöä paranormaaleista ilmiöistä. Ajan kuluessa jouduttiin kuitenkin toteamaan, että odotukset eivät täyttyneet. Uri Geller väsyi pitkiin valvottuihin laboratoriokokeisiin SRI:ssä niin perusteellisesti, että hän ei enää sen jälkeen suostunut sellaisiin.

Geller oli nuorena miehenä tyypiltään levoton luonne, jota ärsyttävät kaikki etukäteissuunnitelmat ja tiukat varmistukset. Niinpä häntä ei useinkaan saatu pysymään jo sovittujen koejärjestelyjen rajoissa. Tiukassa valvonnassa myös tulokset jäivät usein heikoiksi. Skeptikot kertovat hänen kavahtaneen varsinkin esiintymistä taikurien edessä.

Geller viihtyi tilanteissa, joissa oli vaihtelua, improvisointia ja useita ihmisiä riittävän lähellä ympärillä. Hän vaihtoi mielellään koekappaleita koko ajan edestakaisin. Toisinaan hän lähti äkkiä viemään metalliesinettä pesuhuoneeseen vesihanan alle, koska hän tunsi että se silloin taipuisi paremmin. Muutenkin hän oli koko ajan liikkeessä niin, että tapahtumien valvominen oli usein hankalaa.

Toisinaan metalliesineet taipuivat siten, ettei kukaan nähnyt itse taipumistapahtumaa. Muutamat kappaleet taipuivat itsekseen viereisellä pöydällä kenenkään huomaamatta. Joskus taas esine oli ollut osittain Gellerin käsien suojassa ja sitten hän yhtäkkiä näytti, että katsokaa, nyt se on taipunut. Kaikki edellä luetellut seikat ovat epäilyttäviä, kun otetaan huomioon Gellerin tausta esiintyjänä. Juuri jatkuvalla liikkeellä hän olisi saanut tilaisuuden kääntää katsojien huomion sopivasti sivuun ja tehdä erinäisiä toimenpiteitä kenenkään huomaamatta.

Vuonna 1975 ilmestyneessä kirjassaan "My Story" (Lähde 1, Linkki 1) hän kertoo ryhtyneensä managerinsa vaatimuksesta hyvin vastahakoisesti täydentämään lahjojaan myös erilaisilla huijaustempuilla. Metallintaivutustemppujensa yksityiskohtia hän ei kirjassaan paljastanut.

Gellerin toiminnan monien epäilyttävien piirteiden ohella myös taivutusten aitouteen viittaavia seikkoja on olemassa runsaasti. Uri Gellerin kanssa onnistuneita taivutuskokeita ovat tehneet monet tohtoritason tutkijat, joista voidaan mainita esimerkiksi John Hasted, John Taylor, Charles Crussard, H. C. Berendt, Wilbur Franklin, Eldon Byrd, Albert Ducrocq, Thelma Moss ja Peter Mulacs.  Enemmän tai vähemmän ammattimaiset taikurit ovat toisinaan tarkkailleet häntä ja todenneet aidolta näyttäviä ilmiöitä ilman vilppiä tai sen yritystä.

Ehkä kuitenkin kaikkein tärkeintä on se, että Uri Geller ei ole yksin.  Muitakin mahdollisia taivuttajia on löytynyt, ainakin satoja ja todennäköisesti jopa tuhansia, ylivoimaisesti suurin osa lapsia ilman taikurinkokemusta. Kerron heistä ja Gellerin parhaista suorituksista toisaalla täällä ja omista kokeistani kahden pojan kanssa täällä.


Miten huijaustemppuja tehdään?

Näytöstilanteessa taikurilla ovat normaalisti kaikki olosuhteet hallinnassaan eikä hän etukäteen paljasta tulevia toimiaan. Jos hän saa mahdollisuuden pitää kappaletta käsissään useita minuutteja ja peittää sen välillä katsojilta, niin hänen on helppo onnistua Geller-taivutuksessa. Ilmeisimmät mahdollisuudet näyttäviin taivutushuijauksiin perustuvat koekappaleiden käsittelyyn salaa, sopivaan esikäsittelyyn, kappaleiden vaihtamiseen ja erikoisseosten käyttöön.

Useimmiten taikuri taivuttaa kappaleen voimalla katsojien huomaamatta. Sitten hän pitää lusikan/haarukan toisen pään piilossa käsiensä suojassa ja hitaasti päästää sitä paremmin näkyviin siten, että se yleisön suunnasta katsoen näyttää taipuvan, ja lopuksi hän teatraalisesti paljastaa sen kokonaan, todella taipuneena.

Taikuri voi ajan kanssa salaa taivutella ohutta kappaletta edestakaisin katkeamisen rajalle ja sitten antaa avustajan työntää "pehmennyttä" kappaletta kevyesti, jolloin se menee lopullisesti poikki. Kaikenlaisilla kahvilusikoillakaan tämä ei kuitenkaan onnistu, mutta silloin hän voi etukäteen ohentaa lusikkaa terävillä poikittaisurilla, joiden kohdalta se katkeaa hyvin pienellä voimalla. Jos käytettävät koekappaleet ovat jo etukäteen tiedossa, niin taikuri voi hankkia samanlaisia ja käsitellä ne aidon näköisiksi. Esityksessä hänen on sitten helppo vaihtaa omat kappaleensa näkösälle. Jos koekappaleita on käsillä useampia samanlaisia samanaikaisesti, niin taikuri voi käyttää tilannetta hyväkseen.

Taikuri voi valmistuttaa tavallisen näköisen koekappaleen erikoisominaisuuksia antavasta metalliseoksesta ja esimerkiksi pehmentää tai taivuttaa sen vähäisen lisälämmön avulla. Kirjallisuudessa on tietoja, että jokin elohopeayhdiste voisi nopeasti tunkeutua metallin sisään raerajoja ja mahdollisia mikrorakoja pitkin. Tämä on kuitenkin pelkkää teoriaa eikä kukaan tietääkseni ole käyttänyt sitä menetelmää. Kappaleen pitäisi tulla tällöin hauraaksi ja katketa pienellä voimalla. Vaikka joku yrittäisikin, niin tällaiset temput eivät ole ongelma, jos asiantuntija pääsee tarkastamaan kappaleet jälkikäteen.

Periaatteessa joku voi myös hypnoosilla saada katsojan uskomaan lusikan pehmenneen, vaikka se on taivutettu voimalla aivan näkyvissä. Hypnoosin tekniikat ovat yleisesti tunnettuja eikä suurta joukkoa ihmisiä voida tiettävästi hypnotisoida samassa tahdissa. Siksi tällainen mahdollisuus rajoittuu vain muutaman katsojan tapaukseen ja on varsin epätodennäköinen.


Taikatemput ja psi-taivutukset

Skeptikoilla on Geller-taivutukselle yksinkertainen selitys: niin Geller kuin lapsitaivuttajatkin huijasivat taikatempuilla kaikkia tutkijoita. James Randi kirjoittaa kirjassaan (lähde 6, sivu 11):
This writer is convinced that Geller is a clever magician, nothing more – and certainly nothing less.
Netissä olevassa Randin kirjan myyntiesittelyssä sanotaan:
Randi explores Geller's background as a stage magician, and explains how Geller's spoon bending can be easily reproduced by any magician using sleight of hand.
Vielä skeptikot sanovat, että Gellerin ja muiden taivuttajien temput olivat niin helppoja tehdä, että lapsetkin ne osaavat. Asiaan voi tutustua katselemalla YouTubesta siellä olevia taivutusvideoita ja vertaamalla niitä Geller-taivutusten havaitsijoiden kuvauksiin.

Näytöstilanteessa taikurilla ovat normaalisti kaikki olosuhteet hallinnassaan. Hän saa määrätä, missä suunnassa katsojat ovat ja etäisyyden heihin, eikä hän etukäteen paljasta tulevia toimiaan. Hän tulee näytökseensä hyvin harjoitelleena ja valmistautuneena. Jos hän saa mahdollisuuden pitää helposti taivutettavaa kappaletta käsissään useita minuutteja ja peittää sen välillä katsojilta, niin hänen on epäilemättä helppo onnistua näennäisessä Geller-taivutuksessa.

On huomattava, että taikuri tuskin koskaan näyttää koekappalettaan yleisölle kokonaisuudessaan sivusuunnassa juuri ennen sen näennäisen taipumisen alkamista. Kun hän näyttää esimerkiksi lusikan kunnolla, niin kyseessä on katkaisutemppu. Lisäksi taikuri useimmiten joutuu pitämään kriittisiä alueita käsiensä suojassa siitä riippuen, millaisesta tempusta on kyse.

Tutkijoiden johtamissa taivutuskokeissa tilanne on ollut huomattavasti näytöstilanteesta eroava, koska kokeenjohtajat ovat yleensä pitäneet tilanteen hallinnassaan. He ovat suunnitelleet koekappaleet huolellisesti, selvittäneet niiden ominaisuudet etukäteen tarkasti ja merkinneet ne yksilöllisesti. Toisinaan kappaleiden mitat ja paino on mitattu hyvin tarkasti, jolloin vaihtaminen tulee käytännössä mahdottomaksi.

Geller-taivuttaja on lähes aina ollut tutkijoiden ja muiden mukana olevien ympäröimänä, joten salaa toimiminen on vaikeutunut. Taivuttaja on toiminut kokeenjohtajan ohjeiden mukaan eikä yleensä ole paljonkaan päässyt tekemään omiaan. Varsinkin lapset ovat joutuneet vain yrittämään tehdä sitä, mitä aikuiset ovat kehottaneet heitä tekemään. Taivutuskokeissa koekappaleet ovat aina olleet mahdollisimman hyvin näkyvissä ja kokeenjohtaja on voinut tarkistaa niitä milloin vain.

Toisinaan kokeet eivät ole tahtoneet onnistua kontrolloidussa tilanteessa. Siksi muutamat tutkijat ovat skeptikkojen riemuksi antaneet koehenkilöiden viedä koekappaleet kotiinsa muutamaksi päiväksi ja toivoneet heidän taivuttavan ne siellä. Vilpin mahdollisuutta on kuitenkin rajoitettu monilla kekseliäillä menetelmillä. Tohtori Wolkowski laittoi lasiputkiin rautanaulan, metalliliuskan ja kierrejousen. Sitten hän sulki putket lähes ilmanpitävästi umpeen liekillä kuumentaen ja mittasi ulkomitat sekä punnitsi ne mahdollisimman tarkasti (Lähde 7, s. 49, Linkki 3, kohta 3). Kun J. P. Girard palautti putket, niin koekappaleet olivat taipuneet ja putkien mitat entisellään.

Bersani ja Martelli laittoivat koekappaleita tiukasti suljettuun läpinäkyvään laatikkoon ja laittoivat mukaan läpinäkyvän putken, jossa oli kahtena kerroksena eriväristä jauhetta (Lähde 8). Laatikon ravistaminen olisi tullut näkyviin jauhekerrosten sekoittumisena. Lapset palauttivat laatikot entisessä kunnossa ja koekappaleet taipuneina.


Nykytilanne

Olen yllä esittänyt vain pienen osan kaikesta aineistosta, mitä arkistoihin on jäänyt Uri Gelleristä. Ajan kuluessa tapahtuu netissä paljon muutoksia, ja monien aikanaan arkistoon poimimieni artikkeleiden alkuperäiset linkit eivät enää toimi.

Geller asuu nykyään Lontoossa, on hyvissä voimissa ja varoissa ja antaa yleisöesityksiä. Tuoreita tietoja yksityisistä taivutuskokeista en ole löytänyt. Hän on pysynyt hyvin salaperäisenä henkilönä, koska armeijayhteyksiensä takia hän ei kerro toimistaan. Joka tapauksessa voisi ihmetellä, mistä hän on saanut kerättyä suuren omaisuutensa. Hänellä on laajat kotisivut, jotka ovat kovin kaupalliset ja New Age -henkiset. Kun ei anna sen häiritä, niin sivuilta etsiessä löytyy paljon myös laadukasta materiaalia.

Suomeksi on ilmestynyt vain yksi Geller-kirja, Andrija Puharichin kirjoittamana (Lähde 9). Kirjassa ei käsitellä metallintaivutuksen yksityiskohtia, vaan se kertoo enimmäkseen muista tapahtumista - matkoista, ihmissuhteista ja hiukan erikoisemmista koesarjoista. Se sisältää uskomattomia tapahtumia ufohavaintoineen ja esineiden katoamisineen ja ilmestymisineen. Linkistä (4) pääsee katsomaan lukuisia Geller-dokumentteja Vimeolta. Videot ja niillä näytetyt valokuvat vahvistavat monia yksityiskohtia Gellerin elämänvaiheista.

Skeptikot ovat onnistuneet suuren yleisön silmissä leimaamaan Gellerin pelkäksi huijariksi. Kun heitä muistuttaa monista lapsitaivuttajista, niin he kuitenkin saman tien jättävät lapset huomiotta ja palauttavat keskustelun Gellerin taikatemppuihin.


Gellerin esiintyminen Suomessa vuonna 2016

Geller esiintyi Hengen ja Tiedon Messuilla 15.10.2016. Hänellä oli mielestäni raju ja rutinoitunut esitystyyli, hän puhui kovalla äänellä, elehtien ja hyvin selkeästi. Hän aloitti omasta elämäkerrastaan, eli miten hän lähti köyhän yksinhuoltajaäidin yhden huoneen kodista ja miten hänestä vähitellen tuli rikas mies. Esityksen aiheena oli positiivinen ajattelu, ja juuri sen avulla hän sanoi päässeensä elämässään niin hyvin eteenpäin. Hän kehotti kuulijoita aloittamaan positiivisuutensa heti aamulla herätessään, ajattelemalla kiitollisuudella alkanutta päivää.

Hän teki temppusarjan, jolla esitteli kykyjään. Hän katkaisi ruokalusikan ilman voiman käyttöä. Hän siveli katsojan toisesta päästä pitämää lusikkaa sen yläpinnalta, jolloin se taipui niin, että vapaa pää nousi ylöspäin. Hän painoi peukalollaan kuopan lusikan pesään. Hän sai kämmenellään pitämistään retiisinsiemenistä ainakin yhden kasvattamaan juuren ja vihreät sirkkalehdet. Hän siveli golfmailan vartta, ja pelkästä heilautuksesta maila katkesi napsahtaen. Hän käänsi päänsä pois siksi aikaa kun nainen kirjoitti värin "red" fläppitaululle, ja katsojat saivat lähetettyä hänelle telepaattisesti oikean värin.

Ennen kysymyksiin vastaamista Geller piti erittäin rajun esityksen tupakointia vastaan. Hän esitti valkoisen pyyheliinan avulla miten paljon likaa joutuu keuhkoihin jo vähäisistäkin henkisavuista. Hänellä oli rekvisiittana jopa nuorehkona keuhkosyöpään kuolleen tupakoitsijan toinen keuhko, jonka mustuutta hän esitteli. Kaiken jälkeen tuntui hyvältä, että Geller kertoi lahjoittavansa esiintymisestä saamansa tulot lasten hyväksi.

Psi-ilmiöihin viittaavat temput tapahtuivat kuvaukseni mukaisesti sekä Gellerin että ilmeisesti myös useimpien katsojien tulkinnan mukaan. Tarkemmin ajatellen kaikki kuitenkin vain näytti edellä kuvatun kaltaiselta ja on otettava huomioon hänen taikurintaustansa. Onneksi tapahtumista saatiin tarkat videot, mutta tosin vain yhdellä kameralla kuvattuna. Onnistuin saamaan itselleni ensimmäiseksi katkaistun lusikan, jonka pesässä on Gellerin nimikirjoitus. Murtumaa katsellessani totesin, että ainoa mahdollisuus huijaukseen olisi ollut, että lusikkaa olisi etukäteen taivuteltu edestakaisin hyvin lähelle sen lopullista katkeamista.

Gellerin tempuista näkyy lyhyt yhteenveto videolla (5). Siitä voi itse kukin katsoa, missä kohdassa se psi-energia näkyy toiminnassa. Videon kommenttiosio on mielenkiintoinen. Siitä näkyy suuren yleisön kahtiajakautuminen: osa uskoo temput sellaisinaan ja osa uskoo Randin tarinat sellaisinaan. Kumpikaan puoli ei ole kiinnostunut selvittämään asioita kunnolla.

On huomattava, että kaikki Gellerin temppujen esineet olivat hänen itse järjestämiään eikä niitä näytetty tai annettu kunnolla tutkia etukäteen. Videota tarkastellessani voin todeta, että tempuissa ei näy mitään sellaista, mikä viittaisi aitoon psi-taivutukseen. Geller osasi peittää kappaleet näkyvistä kriittisissä vaiheissa varsin onnistuneesti, mutta yhden tempun tekotapa kuitenkin paljastuu videolla.

Loppupäätelmäni on, että kyseessä oli taitava taikuriesitys, johon oli hyvin valmistauduttu etukäteen. Tällaisessa näytöksessä ei ole tilaa todellisille psi-ilmiöille, koska tilaisuus on suunniteltu sujumaan tarkasti valmistellulla tavalla. Näillä yleisöesityksillään Geller vahvistaa käsitystä, että hän on ja myös aina on ollut vain pelkkä tavallinen taikuri. Valitettavasti hän ei näytä olevan kiinnostunut tieteellisestä tutkimuksesta.

****

Kirjallisuuslähteet

1. Uri Geller (1975): My Story. Praeger, New York, 1975 [tekstiosuus on linkissä 1]
2. Ajattelija väänsi lusikat mutkalle. Helsingin Sanomat 25.11.1973
3. Metall ger sig inför hans blick. Hufvustadsbladet 25.1.1974
4. Pekka Kukkonen (1974): Lusikanvääntäjä lupaa ihmeitä. Helsingin Sanomat 25.1.1974
5. Pertti Jotuni (1974): Uri Gellerin "tv-show". Uusi Suomi 27.1.1974
6. James Randi (1975/1982): The Truth About Uri Geller. Prometheus Books (235 sivua)
7. John Hasted (1981): The Metal-benders. Routledge & Kegan Paul (279 sivua) [tekstiosuus on linkissä (3)]
8. F. Bersani ja A. Martelli (1983): Observations on selected Italian mini - Gellers. Psychoenergetics, 1983, Vol. 5, pp. 99-128
9. Andrija Puharich (1974): Uri Geller – elämä ja mysteeri. WSOY Porvoo-Helsinki (360 sivua)


Linkkejä

1. Uri Geller (1975): My Story
http://www.urigeller.com/my-story/

2. Gellerin TV-esiintyminen Suomessa 25.1.1974
http://yle.fi/aihe/artikkeli/2013/07/01/taivu-lusikka-taivu

3. John Hasted: The Metal-benders [lähde 6 ilman kuvia]
http://www.urigeller.com/the-metal-benders/

4. Sarjana Vimeolla monia Geller-dokumentteja, tämä laajin
http://www.urigeller.com/simon-cowells-uri-geller-a-life-stranger-than-fiction-documentary/

5. Rajatieto TV esittää: Uri Geller - The Mystifier
https://www.youtube.com/watch?v=Pt4UoETpK0w

keskiviikko 28. lokakuuta 2009

Poltergeistit ja kummitukset

Päivitetty 9.10.2016

Poltergeist- ja kummituskertomuksissa esiintyy parapsykologian rajuimpia ilmiöitä. Ne ovat haaste kenen tahansa maailmankuvalle. Tutkimuksissa on saatu selville mielenkiintoisia säännönmukaisuuksia ja myös yhteyksiä muihin paranormaaleihin ilmiöihin on olemassa.


Rosenheimin poltergeist, heilahteleva kattovalaisin. 

Millaisia ilmiöitä?

Poltergeist/kummitusilmiöiden esiintymismuodot näyttävät olevan lähes rajattomat. Pieneksi näytteeksi kertomuksista sopii esimerkiksi Ylöjärven tapaus vuodelta 1885. Heikki Tikkala (1993) lainaa tapaukseen liittyviä oikeudenkäynnin pöytäkirjoja mm. seuraavasti:

Todistajan läsnäollessa murskautunut savi kokoontui näkymättömällä tavalla permannolle, kenenkään koskematta ja huomaamatta mistä ja miten se tuli. Saven murskaa keräytyi kokonaista kolme korillista. - - Savea ilmestyi kaksi kertaa lattialle ja kumpaisellakin kerralla laastiin se tarkoin pois.
Erityisesti kysyttynä selitti todistaja, että huoneen välikatto oli joksikin hatara ja suurirakoinen, mutta valansa nojalla voi hän vakuuttaa, ettei savi tullut katon kautta permannolle, koskapa sellaisen savipaljouden kulkeminen ilman kautta pudotessaan olisi kyllä näkynyt. Edelleen havaitsi todistaja eräänä päivänä suuren puukon kuusi kertaa perätysten suhahtaneen ilmassa hänen kasvojensa editse, kuitenkaan sattumatta. Hän otaksui veitsen singahtaneen ensikerran lähimmäisestä huoneesta ja sittemmin selittämättömän voiman vaikutuksesta liikkuneen edestakaisin.
Tauottuaan tupakoimasta ja pantuaan piippunsa pöydälle singahti se ilmaan, miten myöskin kivet ja kovasimet liikkuivat ilmassa näkymättömän voiman vaikutuksesta. Eräänä päivänä näki todistaja lukitusta ja ennen samanlaisten tapahtumain johdosta lujalla nuoralla kiinnisidotusta pöytälaatikosta viskautuvan kaikenlaisia esineitä ja kirjoja laatikon vähääkään aukeamatta."

Gauld ja Cornell (1979) ovat tehneet laajan tutkimuksen poltergeisteistä ja kummituksista. He valitsivat tutkimusaineistokseen 500 luotettavinta löytämäänsä tapausta vuosilta 530 - 1975. Yleisimmät ilmiöt ja niiden esiintyminen eri tapauksissa olivat seuraavat: pikkuesineiden liikkuminen 64 %, koputukset/naputukset 48 %, matkitut tai muut sekalaiset esineiden aiheuttamat äänet 43 %, suurten esineiden kuten pöydät, kaapit jne. liikkuminen 36 % ja aavenäyt 29 %.

Kohtalaisen yleisiä ilmiöitä olivat ikään kuin ihmisen aikaansaamat äänet kuten puhe, valitus, vihellys ja niin edelleen ja niin sanotut apportit eli esineiden ja aineiden selittämätön ilmestyminen paikalle. Myös ihmisten kimppuun käymistä esimerkiksi lyönnein, nipistyksin ja raapimisin esiintyi silloin tällöin eli 15 %:ssa tapauksista. Häiriöt sähkölaitteissa ovat tulleet mukaan kuvaan sähkön käytön yleistyessä.

Harvinaisia ja siksi myös epävarmempia ilmiöitä olivat esimerkiksi pikkueläinten havaitseminen, valoilmiöt, esineiden särkyminen paikallaan, kankaan tai vaatteiden leikkaaminen ja repiminen, kylmät ilmavirrat ja ulosteiden tai pahojen hajujen ilmaantuminen, tuli-ilmiöt ja suora kirjoittaminen, piirtäminen tai maalaaminen.

Poltergeist/kummitusilmiöiden selittäminen pelkkien luonnonvoimien avulla ei ole mahdollista siksi, että ilmiöt toisinaan osoittavat selvää älykkyyttä. Ilmiöiden kanssa on voitu "keskustella" merkkikielellä esimerkiksi käyttämällä naputuksia lukumäärien ilmoittamiseen ja antamalla esimerkiksi yhdelle napautukselle koodiarvon "kyllä" ja kahdelle "ei". Myös esineiden asettelu selvään järjestykseen osoittaa älykkyyttä. Toisinaan ilmiöt ovat osoittaneet paranormaaleja kykyjä esimerkiksi ilmoittamalla taskussa helisteltyjen lanttien lukumäärän oikein.

Ilmiöt ovat osoittautuneet suoraa havaintoa ja dokumentointia vältteleviksi siten, että esimerkiksi esineiden liikkumista ei ole helppo nähdä eikä tallentaa filmille tai videolle. Muutamia tallennuksia on kuitenkin saatu.

Fysikaalisesti mielenkiintoisia ilmiöitä ovat joskus ilmoitetut liikkuneiden esineiden ja apporttien lämpimyys ja esineisiin jääneet jäljet. Melko usein on havaittu esineiden hidasta tai mutkittelevaa liikettä ilmassa, mikä sulkee pois tavallisen heittämisen. Myös kerrotaan esineiden ilmestyneen ilmaan ja kulkeneen selittämättömästi kiinteiden seinämien läpi.

Olen kirjoittanut tänne erilliset jutut suomalaisista Jyväskylän kiviveistämön kummituksesta ja Isojoen Leppiniemen kummituksesta. Ne kuuluvat monimutkaisten tapausten joukkoon eivätkä ole tyypillisiä poltergeist- tai kummitustapauksia.


Poltergeist vai kummitus?

Nimityksiä poltergeist ja kummitus käytetään useimmiten epämääräisesti ja myös korvaamaan toisiaan. Käytännöllä on tietty oikeutus, koska kerrotut havainnot ovat jossain määrin samanlaisia. Mutta on myös perusteita pitää nimityksiä erillään.

Puhtaalle poltergeistille on ominaista, että se ilmenee vain tietyn henkilön läsnäollessa. Tämä niin sanottu keskushenkilö, "agentti", on useimmiten murrosikäinen tyttö. Myös poikia ja muunkin ikäisiä keskushenkilöitä esiintyy. Poltergeistin kestoaika on suhteellisen lyhyt, vain viikkoja tai kuukausia. Haamunäkyjä esiintyy vain harvoin.

Tyypillistä kummittelua esiintyy vain tietyssä paikassa ja läsnä olevia voi olla ketä tahansa. Ilmiön kestoaika on pitkä, vuosia ja vuosikymmeniä, ehkä jopa vuosisatoja. Haamunäyt ja valoilmiöt ovat yleisimpiä, ehkä myös ihmisäänet. Fysikaaliset ilmiöt ovat muuten suhteellisen harvinaisia, mutta ilman kylmenemistä tuntuu kohtalaisen usein, ja videolla (4) kertoo Loyd Auerbach sitä myös mitanneensa.

Poltergeist/kummitus-jaon kanssa ei pitäisi olla kovin kaavamainen. Gauld&Cornell tutkivat aineistoaan klusterianalyysilla ja saivat kaksi selvää pistejoukkoa, joista toinen kuvasi poltergeistejä ja toinen kummitustapauksia, mutta myös sellaisia tapauksia esiintyi runsaasti jotka eivät sopineet näihin joukkoihin. Myös monimutkaisia tapauksia ja esim. noituuden osallisuutta tapahtumiin on kirjattuna.

Kummitusten tutkiminen on hankalaa niiden ennalta arvaamattoman ja usein harvinaisen esiintymisen takia. Poltergeist-ilmiöistä saa helpommin näyttöä, jos pääsee tutkimaan niitä ilmiöiden ollessa vielä aktiivisia.


Kertomusten luotettavuus

Mistään ilmiöstä ei kannata tehdä pitkälle meneviä päätelmiä ilman kohtuullista varmuutta siitä, että ilmiö on ylipäänsä olemassa. Poltergeistit ja kummitukset ovat niin kiehtovia, että juttuja niistä on kerrottu paljon kansan suussa kaikkina aikoina.

Kansanperinne noudattaa tiettyjä kaavoja, joiden monet yksityiskohdat ovat todellisuuden suhteen hyvin epäilyttäviä. Esimerkiksi pirun näyttävä esiintyminen ei oikein tunnu uskottavalta nykyaikana. Heikki Tikkala osoittaa kirjassaan selvästi, että suusta suuhun kulkeminen ei ole pelkästään parannellut mahdollisia aitoja tapauksia, vaan on myös latistanut yksityiskohtia ja tuottanut uusia ja epäuskottavia.

Poltergeisteistä ja kummituksista on onneksi jäänyt pitkältä ajalta runsaasti hyvälaatuista aineistoa. On tuoreeltaan tehtyjä päiväkirjamerkintöjä, allekirjoitettuja todistuksia omista havainnoista, laadukkaita lehtiartikkeleita ja jopa oikeuden pöytäkirjoja. Viime vuosikymmeninä myös parapsykologian tutkijat ovat joskus ehtineet paikalle keskelle poltergeistien mellastusta, joten myös tarkasti muistiin merkittyjä tapauksia on olemassa. Esimerkkinä hyvin tutkitusta tapauksesta on Rosenheim Saksassa vuosina 1967-68, kerron siitä on muualla täällä. Myös Miamin poltergeist Yhdysvalloissa vuosina 1966-67 on hyvin tutkittu (Roll 1972).

Vanhemmissa tapauskertomuksissa on usein havaittavissa kyseisen aikakauden uskomusten vaikutuksia. Yksi selvä uskomus muiden joukossa on se, että kyseisiä ilmiöitä ei ole olemassakaan. Myös tästä on jälkiä runsaasti havaittavissa. Kertomusten arvioinnissa joudutaan puhdistamaan tapauksia uskomusaineistosta. Tarkkuudella ja kokemuksella se voi hyvinkin onnistua vertailemalla eri kertojien havaintoja ja tukeutumalla selvimpiin yksityiskohtiin, jotka yleensä tulkitaan oikein. Folkloristiikan ja parapsykologian välisestä suhteesta olen kirjoittanut toisaalla täällä.


Selityksiä

Poltergeistien ja kummitusten selittäminen ei ole vielä kovinkaan varmalla pohjalla. Itse asiassa se on erilaisten tuntemattomien ilmiöiden välisten suhteiden selvittelyä. Monilla erikoiskykyjä omaavilla näkijöillä on kyllä varma käsitys ilmiöiden luonteesta. Se ei vaan ole kovinkaan käyttökelpoinen niin kauan kun näkijät eivät osaa ottaa huomioon suggestiovaikutuksia eivätkä pyri erottelemaan pään sisäisiä tapahtumia selvästi ulkoisista. Nykyisellään näkijät eivät yleensä osallistu hedelmälliseen keskusteluun ennakkoluulottomien mutta myös kriittisten tutkijoiden kanssa.

Selittämisessä kannattaa ottaa huomioon kokeellisen parapsykologian tulokset psykokinesian (PK) ja ESP:n alueilla. Myös fysikaalisten meedioiden istunnoissa kerrotaan tapahtuneen hyvin samanlaisia ja rajuudessaan vertailukelpoisia ilmiöitä. Nämä ovat kuitenkin itsessään tuntemattomia ja osittain epävarmoja, joten niiden avulla ei päästä selityksissä pitkällekään.

Luonnolliset syyt selittävät suurimman osan heikkolaatuisista tapauksista. Psyykkiset häiriöt ja huumautuminen erilaisista aineista selittävät monta kertomusta. Mielenterveydestä on juttu toisaalla täällä. Myös aivan terveet ja normaalikuntoiset ihmiset voivat joskus saada erittäin selviä harha-aistimuksia. Epätavallisten tai huonoissa olosuhteissa havaittujen ilmiöiden väärintulkinnat mielikuvituksen avustuksella ovat yleisiä. Esimerkkinä voisi olla radiosta asemien välistä kuullut epäselvät sihahdukset, joita on ylitulkittu viesteiksi rajan takaa. Kummitushavaintoja tehdään usein niin hämärässä, että ei nähdä kunnolla.

Uneen vaipuessa ja herätessä monet ihmiset tekevät näennäisiä kummitushavaintoja. Kuvaukset ovat yksityiskohdissaan toisinaan kovin samanlaisia kuin ns. unihalvauksen tapauksissa, mistä on olemassa runsaasti tutkittua tietoa. Tällaisten kokemusten aitous psi-ilmiöinä tulisi varmistetuksi vain fysikaalisilla todisteilla tai jaettuina kokemuksina.

Joissakin tapauksissa kertomukset selittyvät huijauksilla, vaikka huijareilla on yleensä huonot mahdollisuudet saada selvää etua toiminnastaan. Joskus poltergeistien ja kummitusten suosittuja selityksiä ovat olleet maanjäristykset ja pohjaveden aiheuttamat liikunnot, mutta kovin huonolla menestyksellä nykytietämyksen mukaan.

Paranormaalit selitykset jakaantuvat karkeasti kahteen tyyppiin, joko toistaiseksi tuntemattoman energian ilmenemiseen tai henkimaailman vaikutuksiin. Puhtaat poltergeistit selittyvät kätevästi keskushenkilön PK:n avulla. Alustavasti on havaittu keskushenkilöillä olleen yhteisenä piirteenä sisäiset ristiriidat, vastoinkäymiset tai myrskyinen vaihe sielunelämässä. Kuin ristiriitoja kuvastaen heidän ympärillään useimmiten singahtelee ja särkyy esineitä ja sähkölaitteet temppuilevat. Keskushenkilön psykologisen tilanteen muutoksilla on aivan selvästi todettu olevan vaikutusta poltergeist-ilmiöön, mikä myös tukisi tätä hypoteesia.

Roll (1972) mittasi ja merkitsi muistiin esineiden liikeratoja Miamin poltergeistin yhteydessä. Hän totesi aineistojensa esineiden liikkuneen sitä useammin mitä lähempänä ne olivat keskushenkilöä. Toisaalta kauempana liikkuneet esineet kulkivat pitemmän matkan. Kun esineet lisäksi usein lensivät sivusuuntaan keskushenkilöstä katsoen, niin Roll kehitti hypoteesin keskushenkilöä ympäröivästä PK-pyörrekentästä, joka vastaisi tunnettuja fysikaalisia kenttiä. Rollin tutkimuksissa tulivat sähköiset ja magneettiset vaikutukset poissuljetuiksi.

Michael Persinger on esittänyt hypoteesin kummittelukokemusten selittymiseksi heikkojen magneettikenttien vaihteluiden vaikutuksilla. Hän on saanut hypoteesilleen kokeellista vahvistusta kehittämällään kypärällä, joka tuottaa aivoihin magneettikentän vaihteluita tietokoneen ohjaamana. Parapsykologeista esimerkiksi Roll on tämän hypoteesin kannattaja ja se on tietenkin myös skeptikkojen mieleen. Jos hypoteesi pitäisi paikkansa, niin kummittelu ei olisi ollenkaan psi-ilmiö, vaan sähkölaitteiden ja maan magneettikentän aiheuttamat vaihtelut selittäisivät kokemukset.

Toistaiseksi magneettikenttähypoteesin pätevyyttä ei kuitenkaan ole pystytty vahvistamaan muiden kuin Persingerin laboratorion kokein. Selitys ei ole riittävä myöskään silloin, jos kummittelun yhteydessä saadaan selittämätöntä tietoa, esimerkiksi jos haamu osoittaa piilopaikan, jossa on jokin tärkeä todistuskappale.

Kummittelua ajatellaan yleisesti tapahtuvan tunteita kuohuttaneiden murhenäytelmien tapahtumapaikoilla. Toisinaan selvästi näkyvät ihmishahmot kulkevat sellaista reittiä, mikä on joskus entisinä aikoina ollut siten pukeutuneiden ihmisten käytössä. Ne kulkevat seinien läpi kohdista, joissa on ennen ollut ovi tai ovat kulkiessaan polviaan myöten uponneina myöhemmin korotettuun lattiaan. Ne eivät myöskään reagoi mitenkään lähellä oleviin ihmisiin ja sääolosuhteet joidenkin kaavailujen mukaan vaikuttavat hahmojen ilmaantumiseen. Kun ne eivät osoita älyllistä toimintaa, niin kyseessä voisi olla murhenäytelmissä ympäristöön tarttunut tuntematon energia, joka selittämättömällä tavalla tuo näyt esiin.

Henkimaailmaan perustuvista selityksistä ehkä yleisin on se, että ilmiöt aiheutuvat pahan äkillisen kuoleman seurauksena maan piiriin jääneiden henkien vaikutuksesta. Kummitustapauksiin tämä sopisi erittäin hyvin. Poltergeist selittyisi siten, että keskushenkilö olisi mediaalinen eli vetäisi mellastavia henkiä puoleensa ja ehkä jopa luovuttaisi niille tarvittavaa energiaa. Osa poltergeisteistä ja kummituksista on saatu manauksella hiljenemään, mikä tarkoittaisi sitä, että henget ovat päässeet siirtymään sinne, minne ne kuuluisivat. Toisaalta manaus on voinut vain vaikuttaa psykologisesti keskushenkilön PK:hon.

Henkimaailman alaan kuuluvia selityksiä olisivat myös noitien ja muiden "voimaihmisten" vaikutus, pahat henget ja mahdolliset muut henkivallat. Pulmana näissä on vain se, että ainoastaan selvänäköiset ihmiset kykenisivät kertomaan mistä on kyse, mutta he eivät tyypillisesti osaa lähestyä tilanteita vaadittavalla järjestelmällisyydellä ja kriittisyydellä.

Linkissä (2) on englannin kielellä runsaasti aineistoa sekä kummituksista että poltergeisteistä. Artikkelit ovat osittain kansanomaisia, mutta mukana on paljon hyvää asiaa. Linkeissä (3) ja (4) on videoilla erittäin kokeneiden tutkijoiden ajatuksia aiheesta.


Nykytilanne

Ajankohtaiset poltergeist- ja kummitustapaukset ovat ainakin Suomessa olleet poissa päämedioista viime vuosikymmenet. Luultavasti niitä ei enää tapahdukaan entiseen malliin, mutta varmasti piilossa jonkin verran. Kiinteiden kyläyhteisöjen hajoaminen ja elämän yksityistyminen ovat ehkä olleet suurimpana syynä. Voitaisiin jopa ajatella, että ihmisten ajatusten keskittymisellä materiaaliseen maailmankuvaan, kiireisyydellä ja tieteiden edistyksellä olisi psi-ilmiöitä ehkäisevä vaikutus. Maailmankuvaan liittyvä aito uteliaisuus on todella harvinaista.

Viime vuosina on Suomeenkin perustettu useita yhteisöjä, jotka käyvät öisin tutkimassa rakennuksia, joista kerrotaan kummitteluhavaintoja. Näiden tutkimustuloksia on YouTubessa jo melkoisia määriä katsottavissa. Valitettavasti nämä yhteisöt eivät ole toistaiseksi tuottaneet kovan luokan näyttöä kuten esimerkiksi lämpötilakäyriä, selviä lauseita sisältävää puhetta tai videoituja hahmoja tai esineiden liikkumisia. Osanottajien tuntemukset, "ghost-boxien" lyhyet äännähdykset ja EMF-mittareiden satunnaiset selittämättömät lukemat eivät riitä kovan luokan näytöksi, ei vaikka ne olisivat todellisia havaintoja. Linkissä (5) on brittiläisen ASSAP-yhteisön sivut, joilla on suuri määrä pätevää tietoa kummitusten ja poltergeistien kenttätutkimuksesta.

Rajatiedon harrastajat ovat keskittyneet terveyteen, hyvään oloon ja henkiseen kehitykseen ja saaneet aikaan merkittäviä summia liikuttelevat markkinat. Jos näistä rahoista edes murto-osa menisi kunnolliseen tutkimukseen, tuloksia varmastikin syntyisi.

Silloin tällöin sentään kuulee joistakin uusista mutta melko heikoista poltergeist-tyyppisistä ilmiöistä. Ne ovat joko jo loppuneet tai sitten ne ovat niin harvakseltaan esiintyviä, että tarkistusten menestyksellisyys on kyseenalainen. Kovan mellastuksen tapauksia ei ehkä enää olekaan, koska niiden salaaminen olisi hyvin vaikeata. Jysäysten kerrotaan joissakin tapauksissa kuuluneen satojen metrien päähän. Ilmiöihin liittyvät olosuhteet ovat usein arkaluontoiset, mikä vaikeuttaa tapausten tulemista tutkijoiden tietoon.

Arkistojen kätköihin on unohdettu paljon hyviä poltergeist- ja kummitustapauksia. Jo niiden perusteella voidaan päätellä, että kyseessä ovat maailmankuvan kannalta tärkeät ilmiöt. Mutta ei pitäisi jäädä vain menneisyyden varaan, vaan olisi tarpeellista saada esille myös uusia tapauksia. Otan mielelläni vastaan ilmoituksia niistä, yhteyden saa esim. Facebookin kautta tai osoitteella etunimi.sukunimi@gmail.com. Myös paraseurojen pitäisi mielestäni muodostaa tiedotusverkosto, joka hälyttää riittävän perehtyneitä tutkijoita paikalle tuoreeltaan. Paras olisi tietenkin yliopistotason tutkimusyksikkö, joka keräisi, järjestelisi ja raportoisi tietoja. "Henkien vapauttajat" eivät valitettavasti yleensä jätä mahdollisille tutkijoille mitään tutkimusaineistoa.


Lähdekirjallisuus

Jarl Fahler (1961): Parapsykologia. Tammi 1969.
Alan Gauld ja A.D.Cornell (1979): Poltergeists. Routledge & Kegan Paul 1979.
Esko Mustonen (1986): Tuntematon voima poltergeist. Werner Söderström Osakeyhtiö 1986.
William G. Roll (1972): The Poltergeist. New American Library 1974.
Heikki Tikkala (1993): Olevaisen yöpuoli. Vaimosniemen kummitus ja 50 muuta poltergeistia. Omakustannus/Gummerus Oy:n kirjapaino 1993 [Linkki 1].


Linkkejä

1. Heikki Tikkala (1993): Olevaisen yöpuoli
http://c5isiark.c5.suncomet.fi/

2. http://paranormal.about.com

3. The reality of GHOST BUSTING! [Carlos S. Alvarado ja Anthony Cornell]
https://www.youtube.com/watch?v=8dT6V1qtx6k

4. The reality of GHOST BUSTING 2! [Hans Holzer ja Loyd Auerbach]
https://www.youtube.com/watch?v=Y_3Nf_pHIGM

5. http://www.assap.ac.uk/